ärjymätön

Finnish

Participle

ärjymätön

  1. negative participle of ärjyä

Declension

Inflection of ärjymätön (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative ärjymätön ärjymättömät
genitive ärjymättömän ärjymättömien
partitive ärjymätöntä ärjymättömiä
illative ärjymättömään ärjymättömiin
singular plural
nominative ärjymätön ärjymättömät
accusative nom. ärjymätön ärjymättömät
gen. ärjymättömän
genitive ärjymättömän ärjymättömien
ärjymätönten rare
partitive ärjymätöntä ärjymättömiä
inessive ärjymättömässä ärjymättömissä
elative ärjymättömästä ärjymättömistä
illative ärjymättömään ärjymättömiin
adessive ärjymättömällä ärjymättömillä
ablative ärjymättömältä ärjymättömiltä
allative ärjymättömälle ärjymättömille
essive ärjymättömänä ärjymättöminä
translative ärjymättömäksi ärjymättömiksi
abessive ärjymättömättä ärjymättömittä
instructive — ärjymättömin
comitative — ärjymättömine
Possessive forms of ärjymätön (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative ärjymättömäni ärjymättömäni
accusative nom. ärjymättömäni ärjymättömäni
gen. ärjymättömäni
genitive ärjymättömäni ärjymättömieni
ärjymätönteni rare
partitive ärjymätöntäni ärjymättömiäni
inessive ärjymättömässäni ärjymättömissäni
elative ärjymättömästäni ärjymättömistäni
illative ärjymättömääni ärjymättömiini
adessive ärjymättömälläni ärjymättömilläni
ablative ärjymättömältäni ärjymättömiltäni
allative ärjymättömälleni ärjymättömilleni
essive ärjymättömänäni ärjymättöminäni
translative ärjymättömäkseni ärjymättömikseni
abessive ärjymättömättäni ärjymättömittäni
instructive — —
comitative — ärjymättömineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative ärjymättömäsi ärjymättömäsi
accusative nom. ärjymättömäsi ärjymättömäsi
gen. ärjymättömäsi
genitive ärjymättömäsi ärjymättömiesi
ärjymätöntesi rare
partitive ärjymätöntäsi ärjymättömiäsi
inessive ärjymättömässäsi ärjymättömissäsi
elative ärjymättömästäsi ärjymättömistäsi
illative ärjymättömääsi ärjymättömiisi
adessive ärjymättömälläsi ärjymättömilläsi
ablative ärjymättömältäsi ärjymättömiltäsi
allative ärjymättömällesi ärjymättömillesi
essive ärjymättömänäsi ärjymättöminäsi
translative ärjymättömäksesi ärjymättömiksesi
abessive ärjymättömättäsi ärjymättömittäsi
instructive — —
comitative — ärjymättöminesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative ärjymättömämme ärjymättömämme
accusative nom. ärjymättömämme ärjymättömämme
gen. ärjymättömämme
genitive ärjymättömämme ärjymättömiemme
ärjymätöntemme rare
partitive ärjymätöntämme ärjymättömiämme
inessive ärjymättömässämme ärjymättömissämme
elative ärjymättömästämme ärjymättömistämme
illative ärjymättömäämme ärjymättömiimme
adessive ärjymättömällämme ärjymättömillämme
ablative ärjymättömältämme ärjymättömiltämme
allative ärjymättömällemme ärjymättömillemme
essive ärjymättömänämme ärjymättöminämme
translative ärjymättömäksemme ärjymättömiksemme
abessive ärjymättömättämme ärjymättömittämme
instructive — —
comitative — ärjymättöminemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative ärjymättömänne ärjymättömänne
accusative nom. ärjymättömänne ärjymättömänne
gen. ärjymättömänne
genitive ärjymättömänne ärjymättömienne
ärjymätöntenne rare
partitive ärjymätöntänne ärjymättömiänne
inessive ärjymättömässänne ärjymättömissänne
elative ärjymättömästänne ärjymättömistänne
illative ärjymättömäänne ärjymättömiinne
adessive ärjymättömällänne ärjymättömillänne
ablative ärjymättömältänne ärjymättömiltänne
allative ärjymättömällenne ärjymättömillenne
essive ärjymättömänänne ärjymättöminänne
translative ärjymättömäksenne ärjymättömiksenne
abessive ärjymättömättänne ärjymättömittänne
instructive — —
comitative — ärjymättöminenne
third-person possessor
singular plural
nominative ärjymättömänsä ärjymättömänsä
accusative nom. ärjymättömänsä ärjymättömänsä
gen. ärjymättömänsä
genitive ärjymättömänsä ärjymättömiensä
ärjymätöntensä rare
partitive ärjymätöntään
ärjymätöntänsä 		ärjymättömiään
ärjymättömiänsä
inessive ärjymättömässään
ärjymättömässänsä 		ärjymättömissään
ärjymättömissänsä
elative ärjymättömästään
ärjymättömästänsä 		ärjymättömistään
ärjymättömistänsä
illative ärjymättömäänsä ärjymättömiinsä
adessive ärjymättömällään
ärjymättömällänsä 		ärjymättömillään
ärjymättömillänsä
ablative ärjymättömältään
ärjymättömältänsä 		ärjymättömiltään
ärjymättömiltänsä
allative ärjymättömälleen
ärjymättömällensä 		ärjymättömilleen
ärjymättömillensä
essive ärjymättömänään
ärjymättömänänsä 		ärjymättöminään
ärjymättöminänsä
translative ärjymättömäkseen
ärjymättömäksensä 		ärjymättömikseen
ärjymättömiksensä
abessive ärjymättömättään
ärjymättömättänsä 		ärjymättömittään
ärjymättömittänsä
instructive — —
comitative — ärjymättömineen
ärjymättöminensä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.