புன்னகை

Tamil

Etymology

From புன் (puṉ, small) +‎ நகை (nakai, smile)

Pronunciation

  • Audio:(file)
  • IPA(key): /punːaɡai/

Noun

புன்னகை • (puṉṉakai)

  1. gentle smile
    Synonyms: புன்முறுவல் (puṉmuṟuval), புன்சிரிப்பு (puṉcirippu), குறுநகை (kuṟunakai), இளமுறுவல் (iḷamuṟuval)

Declension

ai-stem declension of புன்னகை (puṉṉakai)
singular plural
nominative
puṉṉakai
புன்னகைகள்
puṉṉakaikaḷ
vocative புன்னகையே
puṉṉakaiyē
புன்னகைகளே
puṉṉakaikaḷē
accusative புன்னகையை
puṉṉakaiyai
புன்னகைகளை
puṉṉakaikaḷai
dative புன்னகைக்கு
puṉṉakaikku
புன்னகைகளுக்கு
puṉṉakaikaḷukku
benefactive புன்னகைக்காக
puṉṉakaikkāka
புன்னகைகளுக்காக
puṉṉakaikaḷukkāka
genitive 1 புன்னகையுடைய
puṉṉakaiyuṭaiya
புன்னகைகளுடைய
puṉṉakaikaḷuṭaiya
genitive 2 புன்னகையின்
puṉṉakaiyiṉ
புன்னகைகளின்
puṉṉakaikaḷiṉ
locative 1 புன்னகையில்
puṉṉakaiyil
புன்னகைகளில்
puṉṉakaikaḷil
locative 2 புன்னகையிடம்
puṉṉakaiyiṭam
புன்னகைகளிடம்
puṉṉakaikaḷiṭam
sociative 1 புன்னகையோடு
puṉṉakaiyōṭu
புன்னகைகளோடு
puṉṉakaikaḷōṭu
sociative 2 புன்னகையுடன்
puṉṉakaiyuṭaṉ
புன்னகைகளுடன்
puṉṉakaikaḷuṭaṉ
instrumental புன்னகையால்
puṉṉakaiyāl
புன்னகைகளால்
puṉṉakaikaḷāl
ablative புன்னகையிலிருந்து
puṉṉakaiyiliruntu
புன்னகைகளிலிருந்து
puṉṉakaikaḷiliruntu

References

  • University of Madras (1924–1936) “புன்னகை”, in Tamil Lexicon, Madras [Chennai]: Diocesan Press