விபுத்துவம்

Tamil

Etymology

Borrowed from Sanskrit विभु (vibhu) + त्व (tva).

Pronunciation

  • IPA(key): /ʋibut̪ːuʋam/

Noun

விபுத்துவம் • (viputtuvam)

  1. omnipresence

Declension

m-stem declension of விபுத்துவம் (viputtuvam)
singular plural
nominative
viputtuvam
விபுத்துவங்கள்
viputtuvaṅkaḷ
vocative விபுத்துவமே
viputtuvamē
விபுத்துவங்களே
viputtuvaṅkaḷē
accusative விபுத்துவத்தை
viputtuvattai
விபுத்துவங்களை
viputtuvaṅkaḷai
dative விபுத்துவத்துக்கு
viputtuvattukku
விபுத்துவங்களுக்கு
viputtuvaṅkaḷukku
benefactive விபுத்துவத்துக்காக
viputtuvattukkāka
விபுத்துவங்களுக்காக
viputtuvaṅkaḷukkāka
genitive 1 விபுத்துவத்துடைய
viputtuvattuṭaiya
விபுத்துவங்களுடைய
viputtuvaṅkaḷuṭaiya
genitive 2 விபுத்துவத்தின்
viputtuvattiṉ
விபுத்துவங்களின்
viputtuvaṅkaḷiṉ
locative 1 விபுத்துவத்தில்
viputtuvattil
விபுத்துவங்களில்
viputtuvaṅkaḷil
locative 2 விபுத்துவத்திடம்
viputtuvattiṭam
விபுத்துவங்களிடம்
viputtuvaṅkaḷiṭam
sociative 1 விபுத்துவத்தோடு
viputtuvattōṭu
விபுத்துவங்களோடு
viputtuvaṅkaḷōṭu
sociative 2 விபுத்துவத்துடன்
viputtuvattuṭaṉ
விபுத்துவங்களுடன்
viputtuvaṅkaḷuṭaṉ
instrumental விபுத்துவத்தால்
viputtuvattāl
விபுத்துவங்களால்
viputtuvaṅkaḷāl
ablative விபுத்துவத்திலிருந்து
viputtuvattiliruntu
விபுத்துவங்களிலிருந்து
viputtuvaṅkaḷiliruntu

References