ἀνδρειοτάτοιν

Ancient Greek

Pronunciation

 

Adjective

ᾰ̓νδρειοτᾰ́τοιν • (ăndreiotắtoin)

  1. masculine/neuter genitive/dative dual of ᾰ̓νδρειότᾰτος (ăndreiótătos)