aavistus

Finnish

Etymology

aavistaa +‎ -us

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈɑːʋistus/, [ˈɑ̝ːʋis̠tus̠]
  • Rhymes: -ɑːʋistus
  • Syllabification(key): aa‧vis‧tus
  • Hyphenation(key): aa‧vis‧tus

Noun

aavistus

  1. premonition, intuition, hunch [with elative ‘about’]
    ei (harmainta) aavistustakaan ― no idea, not the faintest idea, not the foggiest
    Onko sinulla aavistustakaan hänen olinpaikastaan?
    Do you have any hunch where he is?
    Minulla ei ole aavistustakaan, missä hän piileksii.
    I don't have the faintest idea of where he's hiding.

Declension

Inflection of aavistus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative aavistus aavistukset
genitive aavistuksen aavistusten
aavistuksien
partitive aavistusta aavistuksia
illative aavistukseen aavistuksiin
singular plural
nominative aavistus aavistukset
accusative nom. aavistus aavistukset
gen. aavistuksen
genitive aavistuksen aavistusten
aavistuksien
partitive aavistusta aavistuksia
inessive aavistuksessa aavistuksissa
elative aavistuksesta aavistuksista
illative aavistukseen aavistuksiin
adessive aavistuksella aavistuksilla
ablative aavistukselta aavistuksilta
allative aavistukselle aavistuksille
essive aavistuksena aavistuksina
translative aavistukseksi aavistuksiksi
abessive aavistuksetta aavistuksitta
instructive — aavistuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of aavistus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative aavistukseni aavistukseni
accusative nom. aavistukseni aavistukseni
gen. aavistukseni
genitive aavistukseni aavistusteni
aavistuksieni
partitive aavistustani aavistuksiani
inessive aavistuksessani aavistuksissani
elative aavistuksestani aavistuksistani
illative aavistukseeni aavistuksiini
adessive aavistuksellani aavistuksillani
ablative aavistukseltani aavistuksiltani
allative aavistukselleni aavistuksilleni
essive aavistuksenani aavistuksinani
translative aavistuksekseni aavistuksikseni
abessive aavistuksettani aavistuksittani
instructive — —
comitative — aavistuksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative aavistuksesi aavistuksesi
accusative nom. aavistuksesi aavistuksesi
gen. aavistuksesi
genitive aavistuksesi aavistustesi
aavistuksiesi
partitive aavistustasi aavistuksiasi
inessive aavistuksessasi aavistuksissasi
elative aavistuksestasi aavistuksistasi
illative aavistukseesi aavistuksiisi
adessive aavistuksellasi aavistuksillasi
ablative aavistukseltasi aavistuksiltasi
allative aavistuksellesi aavistuksillesi
essive aavistuksenasi aavistuksinasi
translative aavistukseksesi aavistuksiksesi
abessive aavistuksettasi aavistuksittasi
instructive — —
comitative — aavistuksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative aavistuksemme aavistuksemme
accusative nom. aavistuksemme aavistuksemme
gen. aavistuksemme
genitive aavistuksemme aavistustemme
aavistuksiemme
partitive aavistustamme aavistuksiamme
inessive aavistuksessamme aavistuksissamme
elative aavistuksestamme aavistuksistamme
illative aavistukseemme aavistuksiimme
adessive aavistuksellamme aavistuksillamme
ablative aavistukseltamme aavistuksiltamme
allative aavistuksellemme aavistuksillemme
essive aavistuksenamme aavistuksinamme
translative aavistukseksemme aavistuksiksemme
abessive aavistuksettamme aavistuksittamme
instructive — —
comitative — aavistuksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative aavistuksenne aavistuksenne
accusative nom. aavistuksenne aavistuksenne
gen. aavistuksenne
genitive aavistuksenne aavistustenne
aavistuksienne
partitive aavistustanne aavistuksianne
inessive aavistuksessanne aavistuksissanne
elative aavistuksestanne aavistuksistanne
illative aavistukseenne aavistuksiinne
adessive aavistuksellanne aavistuksillanne
ablative aavistukseltanne aavistuksiltanne
allative aavistuksellenne aavistuksillenne
essive aavistuksenanne aavistuksinanne
translative aavistukseksenne aavistuksiksenne
abessive aavistuksettanne aavistuksittanne
instructive — —
comitative — aavistuksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative aavistuksensa aavistuksensa
accusative nom. aavistuksensa aavistuksensa
gen. aavistuksensa
genitive aavistuksensa aavistustensa
aavistuksiensa
partitive aavistustaan
aavistustansa 		aavistuksiaan
aavistuksiansa
inessive aavistuksessaan
aavistuksessansa 		aavistuksissaan
aavistuksissansa
elative aavistuksestaan
aavistuksestansa 		aavistuksistaan
aavistuksistansa
illative aavistukseensa aavistuksiinsa
adessive aavistuksellaan
aavistuksellansa 		aavistuksillaan
aavistuksillansa
ablative aavistukseltaan
aavistukseltansa 		aavistuksiltaan
aavistuksiltansa
allative aavistukselleen
aavistuksellensa 		aavistuksilleen
aavistuksillensa
essive aavistuksenaan
aavistuksenansa 		aavistuksinaan
aavistuksinansa
translative aavistuksekseen
aavistukseksensa 		aavistuksikseen
aavistuksiksensa
abessive aavistuksettaan
aavistuksettansa 		aavistuksittaan
aavistuksittansa
instructive — —
comitative — aavistuksineen
aavistuksinensa

Derived terms

compounds

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.