aiheutumaton

Finnish

Participle

aiheutumaton

  1. negative participle of aiheutua

Declension

Inflection of aiheutumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative aiheutumaton aiheutumattomat
genitive aiheutumattoman aiheutumattomien
partitive aiheutumatonta aiheutumattomia
illative aiheutumattomaan aiheutumattomiin
singular plural
nominative aiheutumaton aiheutumattomat
accusative nom. aiheutumaton aiheutumattomat
gen. aiheutumattoman
genitive aiheutumattoman aiheutumattomien
aiheutumatonten rare
partitive aiheutumatonta aiheutumattomia
inessive aiheutumattomassa aiheutumattomissa
elative aiheutumattomasta aiheutumattomista
illative aiheutumattomaan aiheutumattomiin
adessive aiheutumattomalla aiheutumattomilla
ablative aiheutumattomalta aiheutumattomilta
allative aiheutumattomalle aiheutumattomille
essive aiheutumattomana aiheutumattomina
translative aiheutumattomaksi aiheutumattomiksi
abessive aiheutumattomatta aiheutumattomitta
instructive — aiheutumattomin
comitative — aiheutumattomine
Possessive forms of aiheutumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative aiheutumattomani aiheutumattomani
accusative nom. aiheutumattomani aiheutumattomani
gen. aiheutumattomani
genitive aiheutumattomani aiheutumattomieni
aiheutumatonteni rare
partitive aiheutumatontani aiheutumattomiani
inessive aiheutumattomassani aiheutumattomissani
elative aiheutumattomastani aiheutumattomistani
illative aiheutumattomaani aiheutumattomiini
adessive aiheutumattomallani aiheutumattomillani
ablative aiheutumattomaltani aiheutumattomiltani
allative aiheutumattomalleni aiheutumattomilleni
essive aiheutumattomanani aiheutumattominani
translative aiheutumattomakseni aiheutumattomikseni
abessive aiheutumattomattani aiheutumattomittani
instructive — —
comitative — aiheutumattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative aiheutumattomasi aiheutumattomasi
accusative nom. aiheutumattomasi aiheutumattomasi
gen. aiheutumattomasi
genitive aiheutumattomasi aiheutumattomiesi
aiheutumatontesi rare
partitive aiheutumatontasi aiheutumattomiasi
inessive aiheutumattomassasi aiheutumattomissasi
elative aiheutumattomastasi aiheutumattomistasi
illative aiheutumattomaasi aiheutumattomiisi
adessive aiheutumattomallasi aiheutumattomillasi
ablative aiheutumattomaltasi aiheutumattomiltasi
allative aiheutumattomallesi aiheutumattomillesi
essive aiheutumattomanasi aiheutumattominasi
translative aiheutumattomaksesi aiheutumattomiksesi
abessive aiheutumattomattasi aiheutumattomittasi
instructive — —
comitative — aiheutumattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative aiheutumattomamme aiheutumattomamme
accusative nom. aiheutumattomamme aiheutumattomamme
gen. aiheutumattomamme
genitive aiheutumattomamme aiheutumattomiemme
aiheutumatontemme rare
partitive aiheutumatontamme aiheutumattomiamme
inessive aiheutumattomassamme aiheutumattomissamme
elative aiheutumattomastamme aiheutumattomistamme
illative aiheutumattomaamme aiheutumattomiimme
adessive aiheutumattomallamme aiheutumattomillamme
ablative aiheutumattomaltamme aiheutumattomiltamme
allative aiheutumattomallemme aiheutumattomillemme
essive aiheutumattomanamme aiheutumattominamme
translative aiheutumattomaksemme aiheutumattomiksemme
abessive aiheutumattomattamme aiheutumattomittamme
instructive — —
comitative — aiheutumattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative aiheutumattomanne aiheutumattomanne
accusative nom. aiheutumattomanne aiheutumattomanne
gen. aiheutumattomanne
genitive aiheutumattomanne aiheutumattomienne
aiheutumatontenne rare
partitive aiheutumatontanne aiheutumattomianne
inessive aiheutumattomassanne aiheutumattomissanne
elative aiheutumattomastanne aiheutumattomistanne
illative aiheutumattomaanne aiheutumattomiinne
adessive aiheutumattomallanne aiheutumattomillanne
ablative aiheutumattomaltanne aiheutumattomiltanne
allative aiheutumattomallenne aiheutumattomillenne
essive aiheutumattomananne aiheutumattominanne
translative aiheutumattomaksenne aiheutumattomiksenne
abessive aiheutumattomattanne aiheutumattomittanne
instructive — —
comitative — aiheutumattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative aiheutumattomansa aiheutumattomansa
accusative nom. aiheutumattomansa aiheutumattomansa
gen. aiheutumattomansa
genitive aiheutumattomansa aiheutumattomiensa
aiheutumatontensa rare
partitive aiheutumatontaan
aiheutumatontansa 		aiheutumattomiaan
aiheutumattomiansa
inessive aiheutumattomassaan
aiheutumattomassansa 		aiheutumattomissaan
aiheutumattomissansa
elative aiheutumattomastaan
aiheutumattomastansa 		aiheutumattomistaan
aiheutumattomistansa
illative aiheutumattomaansa aiheutumattomiinsa
adessive aiheutumattomallaan
aiheutumattomallansa 		aiheutumattomillaan
aiheutumattomillansa
ablative aiheutumattomaltaan
aiheutumattomaltansa 		aiheutumattomiltaan
aiheutumattomiltansa
allative aiheutumattomalleen
aiheutumattomallensa 		aiheutumattomilleen
aiheutumattomillensa
essive aiheutumattomanaan
aiheutumattomanansa 		aiheutumattominaan
aiheutumattominansa
translative aiheutumattomakseen
aiheutumattomaksensa 		aiheutumattomikseen
aiheutumattomiksensa
abessive aiheutumattomattaan
aiheutumattomattansa 		aiheutumattomittaan
aiheutumattomittansa
instructive — —
comitative — aiheutumattomineen
aiheutumattominensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.