aikaileminen

Finnish

Etymology

aikailla +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈɑi̯kɑi̯leminen/, [ˈɑ̝i̯kɑ̝i̯ˌle̞mine̞n]
  • Rhymes: -eminen
  • Syllabification(key): ai‧kai‧le‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): ai‧kai‧le‧mi‧nen

Noun

aikaileminen

  1. verbal noun of aikailla
    1. wavering, dawdling, hesitating

Declension

Inflection of aikaileminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative aikaileminen aikailemiset
genitive aikailemisen aikailemisten
aikailemisien
partitive aikailemista aikailemisia
illative aikailemiseen aikailemisiin
singular plural
nominative aikaileminen aikailemiset
accusative nom. aikaileminen aikailemiset
gen. aikailemisen
genitive aikailemisen aikailemisten
aikailemisien
partitive aikailemista aikailemisia
inessive aikailemisessa aikailemisissa
elative aikailemisesta aikailemisista
illative aikailemiseen aikailemisiin
adessive aikailemisella aikailemisilla
ablative aikailemiselta aikailemisilta
allative aikailemiselle aikailemisille
essive aikailemisena aikailemisina
translative aikailemiseksi aikailemisiksi
abessive aikailemisetta aikailemisitta
instructive — aikailemisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of aikaileminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative aikailemiseni aikailemiseni
accusative nom. aikailemiseni aikailemiseni
gen. aikailemiseni
genitive aikailemiseni aikailemisteni
aikailemisieni
partitive aikailemistani aikailemisiani
inessive aikailemisessani aikailemisissani
elative aikailemisestani aikailemisistani
illative aikailemiseeni aikailemisiini
adessive aikailemisellani aikailemisillani
ablative aikailemiseltani aikailemisiltani
allative aikailemiselleni aikailemisilleni
essive aikailemisenani aikailemisinani
translative aikailemisekseni aikailemisikseni
abessive aikailemisettani aikailemisittani
instructive — —
comitative — aikailemisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative aikailemisesi aikailemisesi
accusative nom. aikailemisesi aikailemisesi
gen. aikailemisesi
genitive aikailemisesi aikailemistesi
aikailemisiesi
partitive aikailemistasi aikailemisiasi
inessive aikailemisessasi aikailemisissasi
elative aikailemisestasi aikailemisistasi
illative aikailemiseesi aikailemisiisi
adessive aikailemisellasi aikailemisillasi
ablative aikailemiseltasi aikailemisiltasi
allative aikailemisellesi aikailemisillesi
essive aikailemisenasi aikailemisinasi
translative aikailemiseksesi aikailemisiksesi
abessive aikailemisettasi aikailemisittasi
instructive — —
comitative — aikailemisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative aikailemisemme aikailemisemme
accusative nom. aikailemisemme aikailemisemme
gen. aikailemisemme
genitive aikailemisemme aikailemistemme
aikailemisiemme
partitive aikailemistamme aikailemisiamme
inessive aikailemisessamme aikailemisissamme
elative aikailemisestamme aikailemisistamme
illative aikailemiseemme aikailemisiimme
adessive aikailemisellamme aikailemisillamme
ablative aikailemiseltamme aikailemisiltamme
allative aikailemisellemme aikailemisillemme
essive aikailemisenamme aikailemisinamme
translative aikailemiseksemme aikailemisiksemme
abessive aikailemisettamme aikailemisittamme
instructive — —
comitative — aikailemisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative aikailemisenne aikailemisenne
accusative nom. aikailemisenne aikailemisenne
gen. aikailemisenne
genitive aikailemisenne aikailemistenne
aikailemisienne
partitive aikailemistanne aikailemisianne
inessive aikailemisessanne aikailemisissanne
elative aikailemisestanne aikailemisistanne
illative aikailemiseenne aikailemisiinne
adessive aikailemisellanne aikailemisillanne
ablative aikailemiseltanne aikailemisiltanne
allative aikailemisellenne aikailemisillenne
essive aikailemisenanne aikailemisinanne
translative aikailemiseksenne aikailemisiksenne
abessive aikailemisettanne aikailemisittanne
instructive — —
comitative — aikailemisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative aikailemisensa aikailemisensa
accusative nom. aikailemisensa aikailemisensa
gen. aikailemisensa
genitive aikailemisensa aikailemistensa
aikailemisiensa
partitive aikailemistaan
aikailemistansa 		aikailemisiaan
aikailemisiansa
inessive aikailemisessaan
aikailemisessansa 		aikailemisissaan
aikailemisissansa
elative aikailemisestaan
aikailemisestansa 		aikailemisistaan
aikailemisistansa
illative aikailemiseensa aikailemisiinsa
adessive aikailemisellaan
aikailemisellansa 		aikailemisillaan
aikailemisillansa
ablative aikailemiseltaan
aikailemiseltansa 		aikailemisiltaan
aikailemisiltansa
allative aikailemiselleen
aikailemisellensa 		aikailemisilleen
aikailemisillensa
essive aikailemisenaan
aikailemisenansa 		aikailemisinaan
aikailemisinansa
translative aikailemisekseen
aikailemiseksensa 		aikailemisikseen
aikailemisiksensa
abessive aikailemisettaan
aikailemisettansa 		aikailemisittaan
aikailemisittansa
instructive — —
comitative — aikailemisineen
aikailemisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.