aikaistumaton

Finnish

Participle

aikaistumaton

  1. negative participle of aikaistua

Declension

Inflection of aikaistumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative aikaistumaton aikaistumattomat
genitive aikaistumattoman aikaistumattomien
partitive aikaistumatonta aikaistumattomia
illative aikaistumattomaan aikaistumattomiin
singular plural
nominative aikaistumaton aikaistumattomat
accusative nom. aikaistumaton aikaistumattomat
gen. aikaistumattoman
genitive aikaistumattoman aikaistumattomien
aikaistumatonten rare
partitive aikaistumatonta aikaistumattomia
inessive aikaistumattomassa aikaistumattomissa
elative aikaistumattomasta aikaistumattomista
illative aikaistumattomaan aikaistumattomiin
adessive aikaistumattomalla aikaistumattomilla
ablative aikaistumattomalta aikaistumattomilta
allative aikaistumattomalle aikaistumattomille
essive aikaistumattomana aikaistumattomina
translative aikaistumattomaksi aikaistumattomiksi
abessive aikaistumattomatta aikaistumattomitta
instructive — aikaistumattomin
comitative — aikaistumattomine
Possessive forms of aikaistumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative aikaistumattomani aikaistumattomani
accusative nom. aikaistumattomani aikaistumattomani
gen. aikaistumattomani
genitive aikaistumattomani aikaistumattomieni
aikaistumatonteni rare
partitive aikaistumatontani aikaistumattomiani
inessive aikaistumattomassani aikaistumattomissani
elative aikaistumattomastani aikaistumattomistani
illative aikaistumattomaani aikaistumattomiini
adessive aikaistumattomallani aikaistumattomillani
ablative aikaistumattomaltani aikaistumattomiltani
allative aikaistumattomalleni aikaistumattomilleni
essive aikaistumattomanani aikaistumattominani
translative aikaistumattomakseni aikaistumattomikseni
abessive aikaistumattomattani aikaistumattomittani
instructive — —
comitative — aikaistumattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative aikaistumattomasi aikaistumattomasi
accusative nom. aikaistumattomasi aikaistumattomasi
gen. aikaistumattomasi
genitive aikaistumattomasi aikaistumattomiesi
aikaistumatontesi rare
partitive aikaistumatontasi aikaistumattomiasi
inessive aikaistumattomassasi aikaistumattomissasi
elative aikaistumattomastasi aikaistumattomistasi
illative aikaistumattomaasi aikaistumattomiisi
adessive aikaistumattomallasi aikaistumattomillasi
ablative aikaistumattomaltasi aikaistumattomiltasi
allative aikaistumattomallesi aikaistumattomillesi
essive aikaistumattomanasi aikaistumattominasi
translative aikaistumattomaksesi aikaistumattomiksesi
abessive aikaistumattomattasi aikaistumattomittasi
instructive — —
comitative — aikaistumattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative aikaistumattomamme aikaistumattomamme
accusative nom. aikaistumattomamme aikaistumattomamme
gen. aikaistumattomamme
genitive aikaistumattomamme aikaistumattomiemme
aikaistumatontemme rare
partitive aikaistumatontamme aikaistumattomiamme
inessive aikaistumattomassamme aikaistumattomissamme
elative aikaistumattomastamme aikaistumattomistamme
illative aikaistumattomaamme aikaistumattomiimme
adessive aikaistumattomallamme aikaistumattomillamme
ablative aikaistumattomaltamme aikaistumattomiltamme
allative aikaistumattomallemme aikaistumattomillemme
essive aikaistumattomanamme aikaistumattominamme
translative aikaistumattomaksemme aikaistumattomiksemme
abessive aikaistumattomattamme aikaistumattomittamme
instructive — —
comitative — aikaistumattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative aikaistumattomanne aikaistumattomanne
accusative nom. aikaistumattomanne aikaistumattomanne
gen. aikaistumattomanne
genitive aikaistumattomanne aikaistumattomienne
aikaistumatontenne rare
partitive aikaistumatontanne aikaistumattomianne
inessive aikaistumattomassanne aikaistumattomissanne
elative aikaistumattomastanne aikaistumattomistanne
illative aikaistumattomaanne aikaistumattomiinne
adessive aikaistumattomallanne aikaistumattomillanne
ablative aikaistumattomaltanne aikaistumattomiltanne
allative aikaistumattomallenne aikaistumattomillenne
essive aikaistumattomananne aikaistumattominanne
translative aikaistumattomaksenne aikaistumattomiksenne
abessive aikaistumattomattanne aikaistumattomittanne
instructive — —
comitative — aikaistumattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative aikaistumattomansa aikaistumattomansa
accusative nom. aikaistumattomansa aikaistumattomansa
gen. aikaistumattomansa
genitive aikaistumattomansa aikaistumattomiensa
aikaistumatontensa rare
partitive aikaistumatontaan
aikaistumatontansa 		aikaistumattomiaan
aikaistumattomiansa
inessive aikaistumattomassaan
aikaistumattomassansa 		aikaistumattomissaan
aikaistumattomissansa
elative aikaistumattomastaan
aikaistumattomastansa 		aikaistumattomistaan
aikaistumattomistansa
illative aikaistumattomaansa aikaistumattomiinsa
adessive aikaistumattomallaan
aikaistumattomallansa 		aikaistumattomillaan
aikaistumattomillansa
ablative aikaistumattomaltaan
aikaistumattomaltansa 		aikaistumattomiltaan
aikaistumattomiltansa
allative aikaistumattomalleen
aikaistumattomallensa 		aikaistumattomilleen
aikaistumattomillensa
essive aikaistumattomanaan
aikaistumattomanansa 		aikaistumattominaan
aikaistumattominansa
translative aikaistumattomakseen
aikaistumattomaksensa 		aikaistumattomikseen
aikaistumattomiksensa
abessive aikaistumattomattaan
aikaistumattomattansa 		aikaistumattomittaan
aikaistumattomittansa
instructive — —
comitative — aikaistumattomineen
aikaistumattominensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.