aikaistuminen

Finnish

Etymology

aikaistua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈɑi̯kɑi̯stuminen/, [ˈɑ̝i̯kɑ̝i̯s̠ˌtumine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): ai‧kais‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): ai‧kais‧tu‧mi‧nen

Noun

aikaistuminen

  1. verbal noun of aikaistua
    1. the act of becoming earlier or being brought forward

Declension

Inflection of aikaistuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative aikaistuminen aikaistumiset
genitive aikaistumisen aikaistumisten
aikaistumisien
partitive aikaistumista aikaistumisia
illative aikaistumiseen aikaistumisiin
singular plural
nominative aikaistuminen aikaistumiset
accusative nom. aikaistuminen aikaistumiset
gen. aikaistumisen
genitive aikaistumisen aikaistumisten
aikaistumisien
partitive aikaistumista aikaistumisia
inessive aikaistumisessa aikaistumisissa
elative aikaistumisesta aikaistumisista
illative aikaistumiseen aikaistumisiin
adessive aikaistumisella aikaistumisilla
ablative aikaistumiselta aikaistumisilta
allative aikaistumiselle aikaistumisille
essive aikaistumisena aikaistumisina
translative aikaistumiseksi aikaistumisiksi
abessive aikaistumisetta aikaistumisitta
instructive — aikaistumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of aikaistuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative aikaistumiseni aikaistumiseni
accusative nom. aikaistumiseni aikaistumiseni
gen. aikaistumiseni
genitive aikaistumiseni aikaistumisteni
aikaistumisieni
partitive aikaistumistani aikaistumisiani
inessive aikaistumisessani aikaistumisissani
elative aikaistumisestani aikaistumisistani
illative aikaistumiseeni aikaistumisiini
adessive aikaistumisellani aikaistumisillani
ablative aikaistumiseltani aikaistumisiltani
allative aikaistumiselleni aikaistumisilleni
essive aikaistumisenani aikaistumisinani
translative aikaistumisekseni aikaistumisikseni
abessive aikaistumisettani aikaistumisittani
instructive — —
comitative — aikaistumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative aikaistumisesi aikaistumisesi
accusative nom. aikaistumisesi aikaistumisesi
gen. aikaistumisesi
genitive aikaistumisesi aikaistumistesi
aikaistumisiesi
partitive aikaistumistasi aikaistumisiasi
inessive aikaistumisessasi aikaistumisissasi
elative aikaistumisestasi aikaistumisistasi
illative aikaistumiseesi aikaistumisiisi
adessive aikaistumisellasi aikaistumisillasi
ablative aikaistumiseltasi aikaistumisiltasi
allative aikaistumisellesi aikaistumisillesi
essive aikaistumisenasi aikaistumisinasi
translative aikaistumiseksesi aikaistumisiksesi
abessive aikaistumisettasi aikaistumisittasi
instructive — —
comitative — aikaistumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative aikaistumisemme aikaistumisemme
accusative nom. aikaistumisemme aikaistumisemme
gen. aikaistumisemme
genitive aikaistumisemme aikaistumistemme
aikaistumisiemme
partitive aikaistumistamme aikaistumisiamme
inessive aikaistumisessamme aikaistumisissamme
elative aikaistumisestamme aikaistumisistamme
illative aikaistumiseemme aikaistumisiimme
adessive aikaistumisellamme aikaistumisillamme
ablative aikaistumiseltamme aikaistumisiltamme
allative aikaistumisellemme aikaistumisillemme
essive aikaistumisenamme aikaistumisinamme
translative aikaistumiseksemme aikaistumisiksemme
abessive aikaistumisettamme aikaistumisittamme
instructive — —
comitative — aikaistumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative aikaistumisenne aikaistumisenne
accusative nom. aikaistumisenne aikaistumisenne
gen. aikaistumisenne
genitive aikaistumisenne aikaistumistenne
aikaistumisienne
partitive aikaistumistanne aikaistumisianne
inessive aikaistumisessanne aikaistumisissanne
elative aikaistumisestanne aikaistumisistanne
illative aikaistumiseenne aikaistumisiinne
adessive aikaistumisellanne aikaistumisillanne
ablative aikaistumiseltanne aikaistumisiltanne
allative aikaistumisellenne aikaistumisillenne
essive aikaistumisenanne aikaistumisinanne
translative aikaistumiseksenne aikaistumisiksenne
abessive aikaistumisettanne aikaistumisittanne
instructive — —
comitative — aikaistumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative aikaistumisensa aikaistumisensa
accusative nom. aikaistumisensa aikaistumisensa
gen. aikaistumisensa
genitive aikaistumisensa aikaistumistensa
aikaistumisiensa
partitive aikaistumistaan
aikaistumistansa 		aikaistumisiaan
aikaistumisiansa
inessive aikaistumisessaan
aikaistumisessansa 		aikaistumisissaan
aikaistumisissansa
elative aikaistumisestaan
aikaistumisestansa 		aikaistumisistaan
aikaistumisistansa
illative aikaistumiseensa aikaistumisiinsa
adessive aikaistumisellaan
aikaistumisellansa 		aikaistumisillaan
aikaistumisillansa
ablative aikaistumiseltaan
aikaistumiseltansa 		aikaistumisiltaan
aikaistumisiltansa
allative aikaistumiselleen
aikaistumisellensa 		aikaistumisilleen
aikaistumisillensa
essive aikaistumisenaan
aikaistumisenansa 		aikaistumisinaan
aikaistumisinansa
translative aikaistumisekseen
aikaistumiseksensa 		aikaistumisikseen
aikaistumisiksensa
abessive aikaistumisettaan
aikaistumisettansa 		aikaistumisittaan
aikaistumisittansa
instructive — —
comitative — aikaistumisineen
aikaistumisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.