aikaistuttava

Finnish

Participle

aikaistuttava

  1. present passive participle of aikaistua

Declension

Inflection of aikaistuttava (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative aikaistuttava aikaistuttavat
genitive aikaistuttavan aikaistuttavien
partitive aikaistuttavaa aikaistuttavia
illative aikaistuttavaan aikaistuttaviin
singular plural
nominative aikaistuttava aikaistuttavat
accusative nom. aikaistuttava aikaistuttavat
gen. aikaistuttavan
genitive aikaistuttavan aikaistuttavien
aikaistuttavain rare
partitive aikaistuttavaa aikaistuttavia
inessive aikaistuttavassa aikaistuttavissa
elative aikaistuttavasta aikaistuttavista
illative aikaistuttavaan aikaistuttaviin
adessive aikaistuttavalla aikaistuttavilla
ablative aikaistuttavalta aikaistuttavilta
allative aikaistuttavalle aikaistuttaville
essive aikaistuttavana aikaistuttavina
translative aikaistuttavaksi aikaistuttaviksi
abessive aikaistuttavatta aikaistuttavitta
instructive — aikaistuttavin
comitative — aikaistuttavine
Possessive forms of aikaistuttava (Kotus type 10/koira, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative aikaistuttavani aikaistuttavani
accusative nom. aikaistuttavani aikaistuttavani
gen. aikaistuttavani
genitive aikaistuttavani aikaistuttavieni
aikaistuttavaini rare
partitive aikaistuttavaani aikaistuttaviani
inessive aikaistuttavassani aikaistuttavissani
elative aikaistuttavastani aikaistuttavistani
illative aikaistuttavaani aikaistuttaviini
adessive aikaistuttavallani aikaistuttavillani
ablative aikaistuttavaltani aikaistuttaviltani
allative aikaistuttavalleni aikaistuttavilleni
essive aikaistuttavanani aikaistuttavinani
translative aikaistuttavakseni aikaistuttavikseni
abessive aikaistuttavattani aikaistuttavittani
instructive — —
comitative — aikaistuttavineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative aikaistuttavasi aikaistuttavasi
accusative nom. aikaistuttavasi aikaistuttavasi
gen. aikaistuttavasi
genitive aikaistuttavasi aikaistuttaviesi
aikaistuttavaisi rare
partitive aikaistuttavaasi aikaistuttaviasi
inessive aikaistuttavassasi aikaistuttavissasi
elative aikaistuttavastasi aikaistuttavistasi
illative aikaistuttavaasi aikaistuttaviisi
adessive aikaistuttavallasi aikaistuttavillasi
ablative aikaistuttavaltasi aikaistuttaviltasi
allative aikaistuttavallesi aikaistuttavillesi
essive aikaistuttavanasi aikaistuttavinasi
translative aikaistuttavaksesi aikaistuttaviksesi
abessive aikaistuttavattasi aikaistuttavittasi
instructive — —
comitative — aikaistuttavinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative aikaistuttavamme aikaistuttavamme
accusative nom. aikaistuttavamme aikaistuttavamme
gen. aikaistuttavamme
genitive aikaistuttavamme aikaistuttaviemme
aikaistuttavaimme rare
partitive aikaistuttavaamme aikaistuttaviamme
inessive aikaistuttavassamme aikaistuttavissamme
elative aikaistuttavastamme aikaistuttavistamme
illative aikaistuttavaamme aikaistuttaviimme
adessive aikaistuttavallamme aikaistuttavillamme
ablative aikaistuttavaltamme aikaistuttaviltamme
allative aikaistuttavallemme aikaistuttavillemme
essive aikaistuttavanamme aikaistuttavinamme
translative aikaistuttavaksemme aikaistuttaviksemme
abessive aikaistuttavattamme aikaistuttavittamme
instructive — —
comitative — aikaistuttavinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative aikaistuttavanne aikaistuttavanne
accusative nom. aikaistuttavanne aikaistuttavanne
gen. aikaistuttavanne
genitive aikaistuttavanne aikaistuttavienne
aikaistuttavainne rare
partitive aikaistuttavaanne aikaistuttavianne
inessive aikaistuttavassanne aikaistuttavissanne
elative aikaistuttavastanne aikaistuttavistanne
illative aikaistuttavaanne aikaistuttaviinne
adessive aikaistuttavallanne aikaistuttavillanne
ablative aikaistuttavaltanne aikaistuttaviltanne
allative aikaistuttavallenne aikaistuttavillenne
essive aikaistuttavananne aikaistuttavinanne
translative aikaistuttavaksenne aikaistuttaviksenne
abessive aikaistuttavattanne aikaistuttavittanne
instructive — —
comitative — aikaistuttavinenne
third-person possessor
singular plural
nominative aikaistuttavansa aikaistuttavansa
accusative nom. aikaistuttavansa aikaistuttavansa
gen. aikaistuttavansa
genitive aikaistuttavansa aikaistuttaviensa
aikaistuttavainsa rare
partitive aikaistuttavaansa aikaistuttaviaan
aikaistuttaviansa
inessive aikaistuttavassaan
aikaistuttavassansa 		aikaistuttavissaan
aikaistuttavissansa
elative aikaistuttavastaan
aikaistuttavastansa 		aikaistuttavistaan
aikaistuttavistansa
illative aikaistuttavaansa aikaistuttaviinsa
adessive aikaistuttavallaan
aikaistuttavallansa 		aikaistuttavillaan
aikaistuttavillansa
ablative aikaistuttavaltaan
aikaistuttavaltansa 		aikaistuttaviltaan
aikaistuttaviltansa
allative aikaistuttavalleen
aikaistuttavallensa 		aikaistuttavilleen
aikaistuttavillensa
essive aikaistuttavanaan
aikaistuttavanansa 		aikaistuttavinaan
aikaistuttavinansa
translative aikaistuttavakseen
aikaistuttavaksensa 		aikaistuttavikseen
aikaistuttaviksensa
abessive aikaistuttavattaan
aikaistuttavattansa 		aikaistuttavittaan
aikaistuttavittansa
instructive — —
comitative — aikaistuttavineen
aikaistuttavinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.