aikakautinen

Finnish

Etymology

aikakausi +‎ -inen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈɑi̯kɑˌkɑu̯tinen/, [ˈɑ̝i̯kɑ̝ˌkɑ̝u̯t̪ine̞n]
  • Rhymes: -ɑutinen
  • Syllabification(key): ai‧ka‧kau‧ti‧nen
  • Hyphenation(key): aika‧kauti‧nen

Adjective

aikakautinen

  1. periodic (referring to a period or periods)

Declension

Inflection of aikakautinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative aikakautinen aikakautiset
genitive aikakautisen aikakautisten
aikakautisien
partitive aikakautista aikakautisia
illative aikakautiseen aikakautisiin
singular plural
nominative aikakautinen aikakautiset
accusative nom. aikakautinen aikakautiset
gen. aikakautisen
genitive aikakautisen aikakautisten
aikakautisien
partitive aikakautista aikakautisia
inessive aikakautisessa aikakautisissa
elative aikakautisesta aikakautisista
illative aikakautiseen aikakautisiin
adessive aikakautisella aikakautisilla
ablative aikakautiselta aikakautisilta
allative aikakautiselle aikakautisille
essive aikakautisena aikakautisina
translative aikakautiseksi aikakautisiksi
abessive aikakautisetta aikakautisitta
instructive — aikakautisin
comitative — aikakautisine
Possessive forms of aikakautinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative aikakautiseni aikakautiseni
accusative nom. aikakautiseni aikakautiseni
gen. aikakautiseni
genitive aikakautiseni aikakautisteni
aikakautisieni
partitive aikakautistani aikakautisiani
inessive aikakautisessani aikakautisissani
elative aikakautisestani aikakautisistani
illative aikakautiseeni aikakautisiini
adessive aikakautisellani aikakautisillani
ablative aikakautiseltani aikakautisiltani
allative aikakautiselleni aikakautisilleni
essive aikakautisenani aikakautisinani
translative aikakautisekseni aikakautisikseni
abessive aikakautisettani aikakautisittani
instructive — —
comitative — aikakautisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative aikakautisesi aikakautisesi
accusative nom. aikakautisesi aikakautisesi
gen. aikakautisesi
genitive aikakautisesi aikakautistesi
aikakautisiesi
partitive aikakautistasi aikakautisiasi
inessive aikakautisessasi aikakautisissasi
elative aikakautisestasi aikakautisistasi
illative aikakautiseesi aikakautisiisi
adessive aikakautisellasi aikakautisillasi
ablative aikakautiseltasi aikakautisiltasi
allative aikakautisellesi aikakautisillesi
essive aikakautisenasi aikakautisinasi
translative aikakautiseksesi aikakautisiksesi
abessive aikakautisettasi aikakautisittasi
instructive — —
comitative — aikakautisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative aikakautisemme aikakautisemme
accusative nom. aikakautisemme aikakautisemme
gen. aikakautisemme
genitive aikakautisemme aikakautistemme
aikakautisiemme
partitive aikakautistamme aikakautisiamme
inessive aikakautisessamme aikakautisissamme
elative aikakautisestamme aikakautisistamme
illative aikakautiseemme aikakautisiimme
adessive aikakautisellamme aikakautisillamme
ablative aikakautiseltamme aikakautisiltamme
allative aikakautisellemme aikakautisillemme
essive aikakautisenamme aikakautisinamme
translative aikakautiseksemme aikakautisiksemme
abessive aikakautisettamme aikakautisittamme
instructive — —
comitative — aikakautisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative aikakautisenne aikakautisenne
accusative nom. aikakautisenne aikakautisenne
gen. aikakautisenne
genitive aikakautisenne aikakautistenne
aikakautisienne
partitive aikakautistanne aikakautisianne
inessive aikakautisessanne aikakautisissanne
elative aikakautisestanne aikakautisistanne
illative aikakautiseenne aikakautisiinne
adessive aikakautisellanne aikakautisillanne
ablative aikakautiseltanne aikakautisiltanne
allative aikakautisellenne aikakautisillenne
essive aikakautisenanne aikakautisinanne
translative aikakautiseksenne aikakautisiksenne
abessive aikakautisettanne aikakautisittanne
instructive — —
comitative — aikakautisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative aikakautisensa aikakautisensa
accusative nom. aikakautisensa aikakautisensa
gen. aikakautisensa
genitive aikakautisensa aikakautistensa
aikakautisiensa
partitive aikakautistaan
aikakautistansa 		aikakautisiaan
aikakautisiansa
inessive aikakautisessaan
aikakautisessansa 		aikakautisissaan
aikakautisissansa
elative aikakautisestaan
aikakautisestansa 		aikakautisistaan
aikakautisistansa
illative aikakautiseensa aikakautisiinsa
adessive aikakautisellaan
aikakautisellansa 		aikakautisillaan
aikakautisillansa
ablative aikakautiseltaan
aikakautiseltansa 		aikakautisiltaan
aikakautisiltansa
allative aikakautiselleen
aikakautisellensa 		aikakautisilleen
aikakautisillensa
essive aikakautisenaan
aikakautisenansa 		aikakautisinaan
aikakautisinansa
translative aikakautisekseen
aikakautiseksensa 		aikakautisikseen
aikakautisiksensa
abessive aikakautisettaan
aikakautisettansa 		aikakautisittaan
aikakautisittansa
instructive — —
comitative — aikakautisineen
aikakautisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.