aineistumaton

Finnish

Participle

aineistumaton

  1. negative participle of aineistua

Declension

Inflection of aineistumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative aineistumaton aineistumattomat
genitive aineistumattoman aineistumattomien
partitive aineistumatonta aineistumattomia
illative aineistumattomaan aineistumattomiin
singular plural
nominative aineistumaton aineistumattomat
accusative nom. aineistumaton aineistumattomat
gen. aineistumattoman
genitive aineistumattoman aineistumattomien
aineistumatonten rare
partitive aineistumatonta aineistumattomia
inessive aineistumattomassa aineistumattomissa
elative aineistumattomasta aineistumattomista
illative aineistumattomaan aineistumattomiin
adessive aineistumattomalla aineistumattomilla
ablative aineistumattomalta aineistumattomilta
allative aineistumattomalle aineistumattomille
essive aineistumattomana aineistumattomina
translative aineistumattomaksi aineistumattomiksi
abessive aineistumattomatta aineistumattomitta
instructive — aineistumattomin
comitative — aineistumattomine
Possessive forms of aineistumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative aineistumattomani aineistumattomani
accusative nom. aineistumattomani aineistumattomani
gen. aineistumattomani
genitive aineistumattomani aineistumattomieni
aineistumatonteni rare
partitive aineistumatontani aineistumattomiani
inessive aineistumattomassani aineistumattomissani
elative aineistumattomastani aineistumattomistani
illative aineistumattomaani aineistumattomiini
adessive aineistumattomallani aineistumattomillani
ablative aineistumattomaltani aineistumattomiltani
allative aineistumattomalleni aineistumattomilleni
essive aineistumattomanani aineistumattominani
translative aineistumattomakseni aineistumattomikseni
abessive aineistumattomattani aineistumattomittani
instructive — —
comitative — aineistumattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative aineistumattomasi aineistumattomasi
accusative nom. aineistumattomasi aineistumattomasi
gen. aineistumattomasi
genitive aineistumattomasi aineistumattomiesi
aineistumatontesi rare
partitive aineistumatontasi aineistumattomiasi
inessive aineistumattomassasi aineistumattomissasi
elative aineistumattomastasi aineistumattomistasi
illative aineistumattomaasi aineistumattomiisi
adessive aineistumattomallasi aineistumattomillasi
ablative aineistumattomaltasi aineistumattomiltasi
allative aineistumattomallesi aineistumattomillesi
essive aineistumattomanasi aineistumattominasi
translative aineistumattomaksesi aineistumattomiksesi
abessive aineistumattomattasi aineistumattomittasi
instructive — —
comitative — aineistumattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative aineistumattomamme aineistumattomamme
accusative nom. aineistumattomamme aineistumattomamme
gen. aineistumattomamme
genitive aineistumattomamme aineistumattomiemme
aineistumatontemme rare
partitive aineistumatontamme aineistumattomiamme
inessive aineistumattomassamme aineistumattomissamme
elative aineistumattomastamme aineistumattomistamme
illative aineistumattomaamme aineistumattomiimme
adessive aineistumattomallamme aineistumattomillamme
ablative aineistumattomaltamme aineistumattomiltamme
allative aineistumattomallemme aineistumattomillemme
essive aineistumattomanamme aineistumattominamme
translative aineistumattomaksemme aineistumattomiksemme
abessive aineistumattomattamme aineistumattomittamme
instructive — —
comitative — aineistumattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative aineistumattomanne aineistumattomanne
accusative nom. aineistumattomanne aineistumattomanne
gen. aineistumattomanne
genitive aineistumattomanne aineistumattomienne
aineistumatontenne rare
partitive aineistumatontanne aineistumattomianne
inessive aineistumattomassanne aineistumattomissanne
elative aineistumattomastanne aineistumattomistanne
illative aineistumattomaanne aineistumattomiinne
adessive aineistumattomallanne aineistumattomillanne
ablative aineistumattomaltanne aineistumattomiltanne
allative aineistumattomallenne aineistumattomillenne
essive aineistumattomananne aineistumattominanne
translative aineistumattomaksenne aineistumattomiksenne
abessive aineistumattomattanne aineistumattomittanne
instructive — —
comitative — aineistumattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative aineistumattomansa aineistumattomansa
accusative nom. aineistumattomansa aineistumattomansa
gen. aineistumattomansa
genitive aineistumattomansa aineistumattomiensa
aineistumatontensa rare
partitive aineistumatontaan
aineistumatontansa 		aineistumattomiaan
aineistumattomiansa
inessive aineistumattomassaan
aineistumattomassansa 		aineistumattomissaan
aineistumattomissansa
elative aineistumattomastaan
aineistumattomastansa 		aineistumattomistaan
aineistumattomistansa
illative aineistumattomaansa aineistumattomiinsa
adessive aineistumattomallaan
aineistumattomallansa 		aineistumattomillaan
aineistumattomillansa
ablative aineistumattomaltaan
aineistumattomaltansa 		aineistumattomiltaan
aineistumattomiltansa
allative aineistumattomalleen
aineistumattomallensa 		aineistumattomilleen
aineistumattomillensa
essive aineistumattomanaan
aineistumattomanansa 		aineistumattominaan
aineistumattominansa
translative aineistumattomakseen
aineistumattomaksensa 		aineistumattomikseen
aineistumattomiksensa
abessive aineistumattomattaan
aineistumattomattansa 		aineistumattomittaan
aineistumattomittansa
instructive — —
comitative — aineistumattomineen
aineistumattominensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.