aineistuminen

Finnish

Etymology

aineistua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈɑi̯nei̯stuminen/, [ˈɑ̝i̯ne̞i̯s̠ˌtumine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): ai‧neis‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): ai‧neis‧tu‧mi‧nen

Noun

aineistuminen

  1. verbal noun of aineistua
    1. (rare) materialization

Declension

Inflection of aineistuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative aineistuminen aineistumiset
genitive aineistumisen aineistumisten
aineistumisien
partitive aineistumista aineistumisia
illative aineistumiseen aineistumisiin
singular plural
nominative aineistuminen aineistumiset
accusative nom. aineistuminen aineistumiset
gen. aineistumisen
genitive aineistumisen aineistumisten
aineistumisien
partitive aineistumista aineistumisia
inessive aineistumisessa aineistumisissa
elative aineistumisesta aineistumisista
illative aineistumiseen aineistumisiin
adessive aineistumisella aineistumisilla
ablative aineistumiselta aineistumisilta
allative aineistumiselle aineistumisille
essive aineistumisena aineistumisina
translative aineistumiseksi aineistumisiksi
abessive aineistumisetta aineistumisitta
instructive — aineistumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of aineistuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative aineistumiseni aineistumiseni
accusative nom. aineistumiseni aineistumiseni
gen. aineistumiseni
genitive aineistumiseni aineistumisteni
aineistumisieni
partitive aineistumistani aineistumisiani
inessive aineistumisessani aineistumisissani
elative aineistumisestani aineistumisistani
illative aineistumiseeni aineistumisiini
adessive aineistumisellani aineistumisillani
ablative aineistumiseltani aineistumisiltani
allative aineistumiselleni aineistumisilleni
essive aineistumisenani aineistumisinani
translative aineistumisekseni aineistumisikseni
abessive aineistumisettani aineistumisittani
instructive — —
comitative — aineistumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative aineistumisesi aineistumisesi
accusative nom. aineistumisesi aineistumisesi
gen. aineistumisesi
genitive aineistumisesi aineistumistesi
aineistumisiesi
partitive aineistumistasi aineistumisiasi
inessive aineistumisessasi aineistumisissasi
elative aineistumisestasi aineistumisistasi
illative aineistumiseesi aineistumisiisi
adessive aineistumisellasi aineistumisillasi
ablative aineistumiseltasi aineistumisiltasi
allative aineistumisellesi aineistumisillesi
essive aineistumisenasi aineistumisinasi
translative aineistumiseksesi aineistumisiksesi
abessive aineistumisettasi aineistumisittasi
instructive — —
comitative — aineistumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative aineistumisemme aineistumisemme
accusative nom. aineistumisemme aineistumisemme
gen. aineistumisemme
genitive aineistumisemme aineistumistemme
aineistumisiemme
partitive aineistumistamme aineistumisiamme
inessive aineistumisessamme aineistumisissamme
elative aineistumisestamme aineistumisistamme
illative aineistumiseemme aineistumisiimme
adessive aineistumisellamme aineistumisillamme
ablative aineistumiseltamme aineistumisiltamme
allative aineistumisellemme aineistumisillemme
essive aineistumisenamme aineistumisinamme
translative aineistumiseksemme aineistumisiksemme
abessive aineistumisettamme aineistumisittamme
instructive — —
comitative — aineistumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative aineistumisenne aineistumisenne
accusative nom. aineistumisenne aineistumisenne
gen. aineistumisenne
genitive aineistumisenne aineistumistenne
aineistumisienne
partitive aineistumistanne aineistumisianne
inessive aineistumisessanne aineistumisissanne
elative aineistumisestanne aineistumisistanne
illative aineistumiseenne aineistumisiinne
adessive aineistumisellanne aineistumisillanne
ablative aineistumiseltanne aineistumisiltanne
allative aineistumisellenne aineistumisillenne
essive aineistumisenanne aineistumisinanne
translative aineistumiseksenne aineistumisiksenne
abessive aineistumisettanne aineistumisittanne
instructive — —
comitative — aineistumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative aineistumisensa aineistumisensa
accusative nom. aineistumisensa aineistumisensa
gen. aineistumisensa
genitive aineistumisensa aineistumistensa
aineistumisiensa
partitive aineistumistaan
aineistumistansa 		aineistumisiaan
aineistumisiansa
inessive aineistumisessaan
aineistumisessansa 		aineistumisissaan
aineistumisissansa
elative aineistumisestaan
aineistumisestansa 		aineistumisistaan
aineistumisistansa
illative aineistumiseensa aineistumisiinsa
adessive aineistumisellaan
aineistumisellansa 		aineistumisillaan
aineistumisillansa
ablative aineistumiseltaan
aineistumiseltansa 		aineistumisiltaan
aineistumisiltansa
allative aineistumiselleen
aineistumisellensa 		aineistumisilleen
aineistumisillensa
essive aineistumisenaan
aineistumisenansa 		aineistumisinaan
aineistumisinansa
translative aineistumisekseen
aineistumiseksensa 		aineistumisikseen
aineistumisiksensa
abessive aineistumisettaan
aineistumisettansa 		aineistumisittaan
aineistumisittansa
instructive — —
comitative — aineistumisineen
aineistumisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.