Finnish
Etymology
ainun (“of Ainu”) + kielinen (“being of a language”)
Pronunciation
- IPA(key): /ˈɑi̯nunˌkie̯linen/, [ˈɑ̝i̯nuŋˌk̟ie̞̯line̞n]
- Rhymes: -ielinen
- Syllabification(key): ai‧nun‧kie‧li‧nen
- Hyphenation(key): ainun‧kieli‧nen
Adjective
ainunkielinen
- Ainu-language, Ainu-speaking, Ainu (of Ainu language)
- ainunkielinen lause ― an Ainu(-language) sentence
Declension
| Inflection of ainunkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
|
| nominative
|
ainunkielinen
|
ainunkieliset
|
| genitive
|
ainunkielisen
|
ainunkielisten
ainunkielisien
|
| partitive
|
ainunkielistä
|
ainunkielisiä
|
| illative
|
ainunkieliseen
|
ainunkielisiin
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
ainunkielinen
|
ainunkieliset
|
| accusative
|
nom.
|
ainunkielinen
|
ainunkieliset
|
| gen.
|
ainunkielisen
|
| genitive
|
ainunkielisen
|
ainunkielisten
ainunkielisien
|
| partitive
|
ainunkielistä
|
ainunkielisiä
|
| inessive
|
ainunkielisessä
|
ainunkielisissä
|
| elative
|
ainunkielisestä
|
ainunkielisistä
|
| illative
|
ainunkieliseen
|
ainunkielisiin
|
| adessive
|
ainunkielisellä
|
ainunkielisillä
|
| ablative
|
ainunkieliseltä
|
ainunkielisiltä
|
| allative
|
ainunkieliselle
|
ainunkielisille
|
| essive
|
ainunkielisenä
|
ainunkielisinä
|
| translative
|
ainunkieliseksi
|
ainunkielisiksi
|
| abessive
|
ainunkielisettä
|
ainunkielisittä
|
| instructive
|
—
|
ainunkielisin
|
| comitative
|
— |
ainunkielisine
|
| Rare. Only used with substantive adjectives.
|
| first-person singular possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
ainunkieliseni
|
ainunkieliseni
|
| accusative
|
nom.
|
ainunkieliseni
|
ainunkieliseni
|
| gen.
|
ainunkieliseni
|
| genitive
|
ainunkieliseni
|
ainunkielisteni
ainunkielisieni
|
| partitive
|
ainunkielistäni
|
ainunkielisiäni
|
| inessive
|
ainunkielisessäni
|
ainunkielisissäni
|
| elative
|
ainunkielisestäni
|
ainunkielisistäni
|
| illative
|
ainunkieliseeni
|
ainunkielisiini
|
| adessive
|
ainunkieliselläni
|
ainunkielisilläni
|
| ablative
|
ainunkieliseltäni
|
ainunkielisiltäni
|
| allative
|
ainunkieliselleni
|
ainunkielisilleni
|
| essive
|
ainunkielisenäni
|
ainunkielisinäni
|
| translative
|
ainunkielisekseni
|
ainunkielisikseni
|
| abessive
|
ainunkielisettäni
|
ainunkielisittäni
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
ainunkielisineni
|
| second-person singular possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
ainunkielisesi
|
ainunkielisesi
|
| accusative
|
nom.
|
ainunkielisesi
|
ainunkielisesi
|
| gen.
|
ainunkielisesi
|
| genitive
|
ainunkielisesi
|
ainunkielistesi
ainunkielisiesi
|
| partitive
|
ainunkielistäsi
|
ainunkielisiäsi
|
| inessive
|
ainunkielisessäsi
|
ainunkielisissäsi
|
| elative
|
ainunkielisestäsi
|
ainunkielisistäsi
|
| illative
|
ainunkieliseesi
|
ainunkielisiisi
|
| adessive
|
ainunkieliselläsi
|
ainunkielisilläsi
|
| ablative
|
ainunkieliseltäsi
|
ainunkielisiltäsi
|
| allative
|
ainunkielisellesi
|
ainunkielisillesi
|
| essive
|
ainunkielisenäsi
|
ainunkielisinäsi
|
| translative
|
ainunkieliseksesi
|
ainunkielisiksesi
|
| abessive
|
ainunkielisettäsi
|
ainunkielisittäsi
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
ainunkielisinesi
|
| first-person plural possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
ainunkielisemme
|
ainunkielisemme
|
| accusative
|
nom.
|
ainunkielisemme
|
ainunkielisemme
|
| gen.
|
ainunkielisemme
|
| genitive
|
ainunkielisemme
|
ainunkielistemme
ainunkielisiemme
|
| partitive
|
ainunkielistämme
|
ainunkielisiämme
|
| inessive
|
ainunkielisessämme
|
ainunkielisissämme
|
| elative
|
ainunkielisestämme
|
ainunkielisistämme
|
| illative
|
ainunkieliseemme
|
ainunkielisiimme
|
| adessive
|
ainunkielisellämme
|
ainunkielisillämme
|
| ablative
|
ainunkieliseltämme
|
ainunkielisiltämme
|
| allative
|
ainunkielisellemme
|
ainunkielisillemme
|
| essive
|
ainunkielisenämme
|
ainunkielisinämme
|
| translative
|
ainunkieliseksemme
|
ainunkielisiksemme
|
| abessive
|
ainunkielisettämme
|
ainunkielisittämme
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
ainunkielisinemme
|
| second-person plural possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
ainunkielisenne
|
ainunkielisenne
|
| accusative
|
nom.
|
ainunkielisenne
|
ainunkielisenne
|
| gen.
|
ainunkielisenne
|
| genitive
|
ainunkielisenne
|
ainunkielistenne
ainunkielisienne
|
| partitive
|
ainunkielistänne
|
ainunkielisiänne
|
| inessive
|
ainunkielisessänne
|
ainunkielisissänne
|
| elative
|
ainunkielisestänne
|
ainunkielisistänne
|
| illative
|
ainunkieliseenne
|
ainunkielisiinne
|
| adessive
|
ainunkielisellänne
|
ainunkielisillänne
|
| ablative
|
ainunkieliseltänne
|
ainunkielisiltänne
|
| allative
|
ainunkielisellenne
|
ainunkielisillenne
|
| essive
|
ainunkielisenänne
|
ainunkielisinänne
|
| translative
|
ainunkieliseksenne
|
ainunkielisiksenne
|
| abessive
|
ainunkielisettänne
|
ainunkielisittänne
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
ainunkielisinenne
|
| third-person possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
ainunkielisensä
|
ainunkielisensä
|
| accusative
|
nom.
|
ainunkielisensä
|
ainunkielisensä
|
| gen.
|
ainunkielisensä
|
| genitive
|
ainunkielisensä
|
ainunkielistensä
ainunkielisiensä
|
| partitive
|
ainunkielistään
ainunkielistänsä
|
ainunkielisiään
ainunkielisiänsä
|
| inessive
|
ainunkielisessään
ainunkielisessänsä
|
ainunkielisissään
ainunkielisissänsä
|
| elative
|
ainunkielisestään
ainunkielisestänsä
|
ainunkielisistään
ainunkielisistänsä
|
| illative
|
ainunkieliseensä
|
ainunkielisiinsä
|
| adessive
|
ainunkielisellään
ainunkielisellänsä
|
ainunkielisillään
ainunkielisillänsä
|
| ablative
|
ainunkieliseltään
ainunkieliseltänsä
|
ainunkielisiltään
ainunkielisiltänsä
|
| allative
|
ainunkieliselleen
ainunkielisellensä
|
ainunkielisilleen
ainunkielisillensä
|
| essive
|
ainunkielisenään
ainunkielisenänsä
|
ainunkielisinään
ainunkielisinänsä
|
| translative
|
ainunkielisekseen
ainunkieliseksensä
|
ainunkielisikseen
ainunkielisiksensä
|
| abessive
|
ainunkielisettään
ainunkielisettänsä
|
ainunkielisittään
ainunkielisittänsä
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
ainunkielisineen
ainunkielisinensä
|
|