arassuttaa

Ingrian

Etymology

From arastua (“to become timid”) +‎ -ttaa.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈɑrɑsːutːɑː/, [ˈɑrɑs̠ˌs̠utːɑ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈɑrɑsːutːɑː/, [ˈɑrɑʃˌʃutːɑː]
  • Rhymes: -utːɑː
  • Hyphenation: a‧ras‧sut‧taa

Verb

arassuttaa

  1. (transitive) to make timid

Conjugation

Conjugation of arassuttaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular arassutan en arassuta 1st singular oon arassuttant, oon arassuttanut en oo arassuttant, en oo arassuttanut
2nd singular arassutat et arassuta 2nd singular oot arassuttant, oot arassuttanut et oo arassuttant, et oo arassuttanut
3rd singular arassuttaa ei arassuta 3rd singular ono arassuttant, ono arassuttanut ei oo arassuttant, ei oo arassuttanut
1st plural arassutamma emmä arassuta 1st plural oomma arassuttaneet emmä oo arassuttaneet
2nd plural arassutatta että arassuta 2nd plural ootta arassuttaneet että oo arassuttaneet
3rd plural arassuttaat1), arassuttavat2), arassutetaa evät arassuta, ei arassuteta 3rd plural ovat arassuttaneet evät oo arassuttaneet, ei oo arassutettu
impersonal arassutetaa ei arassuteta impersonal ono arassutettu ei oo arassutettu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular arassutin en arassuttant, en arassuttanut 1st singular olin arassuttant, olin arassuttanut en olt arassuttant, en olt arassuttanut
2nd singular arassutit et arassuttant, et arassuttanut 2nd singular olit arassuttant, olit arassuttanut et olt arassuttant, et olt arassuttanut
3rd singular arassutti ei arassuttant, ei arassuttanut 3rd singular oli arassuttant, oli arassuttanut ei olt arassuttant, ei olt arassuttanut
1st plural arassutimma emmä arassuttaneet 1st plural olimma arassuttaneet emmä olleet arassuttaneet
2nd plural arassutitta että arassuttaneet 2nd plural olitta arassuttaneet että olleet arassuttaneet
3rd plural arassuttiit1), arassuttivat2), arassutettii evät arassuttaneet, ei arassutettu 3rd plural olivat arassuttaneet evät olleet arassuttaneet, ei olt arassutettu
impersonal arassutettii ei arassutettu impersonal oli arassutettu ei olt arassutettu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular arassuttaisin en arassuttais 1st singular olisin arassuttant, olisin arassuttanut en olis arassuttant, en olis arassuttanut
2nd singular arassuttaisit, arassuttaist1) et arassuttais 2nd singular olisit arassuttant, olisit arassuttanut et olis arassuttant, et olis arassuttanut
3rd singular arassuttais ei arassuttais 3rd singular olis arassuttant, olis arassuttanut ei olis arassuttant, ei olis arassuttanut
1st plural arassuttaisimma emmä arassuttais 1st plural olisimma arassuttaneet emmä olis arassuttaneet
2nd plural arassuttaisitta että arassuttais 2nd plural olisitta arassuttaneet että olis arassuttaneet
3rd plural arassuttaisiit1), arassuttaisivat2), arassutettais evät arassuttais, ei arassutettais 3rd plural olisivat arassuttaneet evät olis arassuttaneet, ei olis arassutettu
impersonal arassutettais ei arassutettais impersonal olis arassutettu ei olis arassutettu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular arassuta elä arassuta 2nd singular oo arassuttant, oo arassuttanut elä oo arassuttant, elä oo arassuttanut
3rd singular arassuttakoo elköö arassuttako 3rd singular olkoo arassuttant, olkoo arassuttanut elköö olko arassuttant, elköö olko arassuttanut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural arassuttakaa elkää arassuttako 2nd plural olkaa arassuttaneet elkää olko arassuttaneet
3rd plural arassuttakoot elkööt arassuttako, elköö arassutettako 3rd plural olkoot arassuttaneet elkööt olko arassuttaneet, elköö olko arassutettu
impersonal arassutettakkoo elköö arassutettako impersonal olkoo arassutettu elköö olko arassutettu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular arassuttanen en arassuttane
2nd singular arassuttanet et arassuttane
3rd singular arassuttanoo ei arassuttane
1st plural arassuttanemma emmä arassuttane
2nd plural arassuttanetta että arassuttane
3rd plural arassuttanoot evät arassuttane, ei arassutettane
impersonal arassutettannoo ei arassutettane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st arassuttaa present arassuttava arassutettava
2nd inessive arassuttajees past arassuttant, arassuttanut arassutettu
instructive arassuttaen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (arassuttakaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative arassuttamaa
inessive arassuttamaas
elative arassuttamast
abessive arassuttamata
4th nominative arassuttamiin
partitive arassuttamista, arassuttamist

Derived terms

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 17
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.