arveluttaminen

Finnish

Etymology

arveluttaa +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈɑrʋelutːɑminen/, [ˈɑ̝rʋe̞ˌlut̪ːɑ̝ˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): ar‧ve‧lut‧ta‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): ar‧ve‧lut‧ta‧mi‧nen

Noun

arveluttaminen

  1. verbal noun of arveluttaa
    1. looking dubious, questionable or shady to
    2. looking unreliable or untrustworthy

Declension

Inflection of arveluttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative arveluttaminen arveluttamiset
genitive arveluttamisen arveluttamisten
arveluttamisien
partitive arveluttamista arveluttamisia
illative arveluttamiseen arveluttamisiin
singular plural
nominative arveluttaminen arveluttamiset
accusative nom. arveluttaminen arveluttamiset
gen. arveluttamisen
genitive arveluttamisen arveluttamisten
arveluttamisien
partitive arveluttamista arveluttamisia
inessive arveluttamisessa arveluttamisissa
elative arveluttamisesta arveluttamisista
illative arveluttamiseen arveluttamisiin
adessive arveluttamisella arveluttamisilla
ablative arveluttamiselta arveluttamisilta
allative arveluttamiselle arveluttamisille
essive arveluttamisena arveluttamisina
translative arveluttamiseksi arveluttamisiksi
abessive arveluttamisetta arveluttamisitta
instructive — arveluttamisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of arveluttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative arveluttamiseni arveluttamiseni
accusative nom. arveluttamiseni arveluttamiseni
gen. arveluttamiseni
genitive arveluttamiseni arveluttamisteni
arveluttamisieni
partitive arveluttamistani arveluttamisiani
inessive arveluttamisessani arveluttamisissani
elative arveluttamisestani arveluttamisistani
illative arveluttamiseeni arveluttamisiini
adessive arveluttamisellani arveluttamisillani
ablative arveluttamiseltani arveluttamisiltani
allative arveluttamiselleni arveluttamisilleni
essive arveluttamisenani arveluttamisinani
translative arveluttamisekseni arveluttamisikseni
abessive arveluttamisettani arveluttamisittani
instructive — —
comitative — arveluttamisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative arveluttamisesi arveluttamisesi
accusative nom. arveluttamisesi arveluttamisesi
gen. arveluttamisesi
genitive arveluttamisesi arveluttamistesi
arveluttamisiesi
partitive arveluttamistasi arveluttamisiasi
inessive arveluttamisessasi arveluttamisissasi
elative arveluttamisestasi arveluttamisistasi
illative arveluttamiseesi arveluttamisiisi
adessive arveluttamisellasi arveluttamisillasi
ablative arveluttamiseltasi arveluttamisiltasi
allative arveluttamisellesi arveluttamisillesi
essive arveluttamisenasi arveluttamisinasi
translative arveluttamiseksesi arveluttamisiksesi
abessive arveluttamisettasi arveluttamisittasi
instructive — —
comitative — arveluttamisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative arveluttamisemme arveluttamisemme
accusative nom. arveluttamisemme arveluttamisemme
gen. arveluttamisemme
genitive arveluttamisemme arveluttamistemme
arveluttamisiemme
partitive arveluttamistamme arveluttamisiamme
inessive arveluttamisessamme arveluttamisissamme
elative arveluttamisestamme arveluttamisistamme
illative arveluttamiseemme arveluttamisiimme
adessive arveluttamisellamme arveluttamisillamme
ablative arveluttamiseltamme arveluttamisiltamme
allative arveluttamisellemme arveluttamisillemme
essive arveluttamisenamme arveluttamisinamme
translative arveluttamiseksemme arveluttamisiksemme
abessive arveluttamisettamme arveluttamisittamme
instructive — —
comitative — arveluttamisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative arveluttamisenne arveluttamisenne
accusative nom. arveluttamisenne arveluttamisenne
gen. arveluttamisenne
genitive arveluttamisenne arveluttamistenne
arveluttamisienne
partitive arveluttamistanne arveluttamisianne
inessive arveluttamisessanne arveluttamisissanne
elative arveluttamisestanne arveluttamisistanne
illative arveluttamiseenne arveluttamisiinne
adessive arveluttamisellanne arveluttamisillanne
ablative arveluttamiseltanne arveluttamisiltanne
allative arveluttamisellenne arveluttamisillenne
essive arveluttamisenanne arveluttamisinanne
translative arveluttamiseksenne arveluttamisiksenne
abessive arveluttamisettanne arveluttamisittanne
instructive — —
comitative — arveluttamisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative arveluttamisensa arveluttamisensa
accusative nom. arveluttamisensa arveluttamisensa
gen. arveluttamisensa
genitive arveluttamisensa arveluttamistensa
arveluttamisiensa
partitive arveluttamistaan
arveluttamistansa 		arveluttamisiaan
arveluttamisiansa
inessive arveluttamisessaan
arveluttamisessansa 		arveluttamisissaan
arveluttamisissansa
elative arveluttamisestaan
arveluttamisestansa 		arveluttamisistaan
arveluttamisistansa
illative arveluttamiseensa arveluttamisiinsa
adessive arveluttamisellaan
arveluttamisellansa 		arveluttamisillaan
arveluttamisillansa
ablative arveluttamiseltaan
arveluttamiseltansa 		arveluttamisiltaan
arveluttamisiltansa
allative arveluttamiselleen
arveluttamisellensa 		arveluttamisilleen
arveluttamisillensa
essive arveluttamisenaan
arveluttamisenansa 		arveluttamisinaan
arveluttamisinansa
translative arveluttamisekseen
arveluttamiseksensa 		arveluttamisikseen
arveluttamisiksensa
abessive arveluttamisettaan
arveluttamisettansa 		arveluttamisittaan
arveluttamisittansa
instructive — —
comitative — arveluttamisineen
arveluttamisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.