arvoitus

Finnish

Etymology

arva- +‎ -oittaa +‎ -us

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈɑrʋoi̯tus/, [ˈɑ̝rʋo̞i̯t̪us̠]
  • Rhymes: -ɑrʋoitus
  • Syllabification(key): ar‧voi‧tus
  • Hyphenation(key): ar‧voi‧tus

Noun

arvoitus

  1. riddle, puzzle, enigma (a verbal puzzle or mystery)
  2. puzzle, enigma (anything that is difficult to understand or make sense of)
  3. conundrum, brain-teaser (difficult question, puzzle or riddle)
  4. mystery (someone or something with an obscure or puzzling nature)

Declension

Inflection of arvoitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative arvoitus arvoitukset
genitive arvoituksen arvoitusten
arvoituksien
partitive arvoitusta arvoituksia
illative arvoitukseen arvoituksiin
singular plural
nominative arvoitus arvoitukset
accusative nom. arvoitus arvoitukset
gen. arvoituksen
genitive arvoituksen arvoitusten
arvoituksien
partitive arvoitusta arvoituksia
inessive arvoituksessa arvoituksissa
elative arvoituksesta arvoituksista
illative arvoitukseen arvoituksiin
adessive arvoituksella arvoituksilla
ablative arvoitukselta arvoituksilta
allative arvoitukselle arvoituksille
essive arvoituksena arvoituksina
translative arvoitukseksi arvoituksiksi
abessive arvoituksetta arvoituksitta
instructive — arvoituksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of arvoitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative arvoitukseni arvoitukseni
accusative nom. arvoitukseni arvoitukseni
gen. arvoitukseni
genitive arvoitukseni arvoitusteni
arvoituksieni
partitive arvoitustani arvoituksiani
inessive arvoituksessani arvoituksissani
elative arvoituksestani arvoituksistani
illative arvoitukseeni arvoituksiini
adessive arvoituksellani arvoituksillani
ablative arvoitukseltani arvoituksiltani
allative arvoitukselleni arvoituksilleni
essive arvoituksenani arvoituksinani
translative arvoituksekseni arvoituksikseni
abessive arvoituksettani arvoituksittani
instructive — —
comitative — arvoituksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative arvoituksesi arvoituksesi
accusative nom. arvoituksesi arvoituksesi
gen. arvoituksesi
genitive arvoituksesi arvoitustesi
arvoituksiesi
partitive arvoitustasi arvoituksiasi
inessive arvoituksessasi arvoituksissasi
elative arvoituksestasi arvoituksistasi
illative arvoitukseesi arvoituksiisi
adessive arvoituksellasi arvoituksillasi
ablative arvoitukseltasi arvoituksiltasi
allative arvoituksellesi arvoituksillesi
essive arvoituksenasi arvoituksinasi
translative arvoitukseksesi arvoituksiksesi
abessive arvoituksettasi arvoituksittasi
instructive — —
comitative — arvoituksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative arvoituksemme arvoituksemme
accusative nom. arvoituksemme arvoituksemme
gen. arvoituksemme
genitive arvoituksemme arvoitustemme
arvoituksiemme
partitive arvoitustamme arvoituksiamme
inessive arvoituksessamme arvoituksissamme
elative arvoituksestamme arvoituksistamme
illative arvoitukseemme arvoituksiimme
adessive arvoituksellamme arvoituksillamme
ablative arvoitukseltamme arvoituksiltamme
allative arvoituksellemme arvoituksillemme
essive arvoituksenamme arvoituksinamme
translative arvoitukseksemme arvoituksiksemme
abessive arvoituksettamme arvoituksittamme
instructive — —
comitative — arvoituksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative arvoituksenne arvoituksenne
accusative nom. arvoituksenne arvoituksenne
gen. arvoituksenne
genitive arvoituksenne arvoitustenne
arvoituksienne
partitive arvoitustanne arvoituksianne
inessive arvoituksessanne arvoituksissanne
elative arvoituksestanne arvoituksistanne
illative arvoitukseenne arvoituksiinne
adessive arvoituksellanne arvoituksillanne
ablative arvoitukseltanne arvoituksiltanne
allative arvoituksellenne arvoituksillenne
essive arvoituksenanne arvoituksinanne
translative arvoitukseksenne arvoituksiksenne
abessive arvoituksettanne arvoituksittanne
instructive — —
comitative — arvoituksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative arvoituksensa arvoituksensa
accusative nom. arvoituksensa arvoituksensa
gen. arvoituksensa
genitive arvoituksensa arvoitustensa
arvoituksiensa
partitive arvoitustaan
arvoitustansa 		arvoituksiaan
arvoituksiansa
inessive arvoituksessaan
arvoituksessansa 		arvoituksissaan
arvoituksissansa
elative arvoituksestaan
arvoituksestansa 		arvoituksistaan
arvoituksistansa
illative arvoitukseensa arvoituksiinsa
adessive arvoituksellaan
arvoituksellansa 		arvoituksillaan
arvoituksillansa
ablative arvoitukseltaan
arvoitukseltansa 		arvoituksiltaan
arvoituksiltansa
allative arvoitukselleen
arvoituksellensa 		arvoituksilleen
arvoituksillensa
essive arvoituksenaan
arvoituksenansa 		arvoituksinaan
arvoituksinansa
translative arvoituksekseen
arvoitukseksensa 		arvoituksikseen
arvoituksiksensa
abessive arvoituksettaan
arvoituksettansa 		arvoituksittaan
arvoituksittansa
instructive — —
comitative — arvoituksineen
arvoituksinensa

Derived terms

compounds

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.