asettautumaton

Finnish

Participle

asettautumaton

  1. negative participle of asettautua

Declension

Inflection of asettautumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative asettautumaton asettautumattomat
genitive asettautumattoman asettautumattomien
partitive asettautumatonta asettautumattomia
illative asettautumattomaan asettautumattomiin
singular plural
nominative asettautumaton asettautumattomat
accusative nom. asettautumaton asettautumattomat
gen. asettautumattoman
genitive asettautumattoman asettautumattomien
asettautumatonten rare
partitive asettautumatonta asettautumattomia
inessive asettautumattomassa asettautumattomissa
elative asettautumattomasta asettautumattomista
illative asettautumattomaan asettautumattomiin
adessive asettautumattomalla asettautumattomilla
ablative asettautumattomalta asettautumattomilta
allative asettautumattomalle asettautumattomille
essive asettautumattomana asettautumattomina
translative asettautumattomaksi asettautumattomiksi
abessive asettautumattomatta asettautumattomitta
instructive — asettautumattomin
comitative — asettautumattomine
Possessive forms of asettautumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative asettautumattomani asettautumattomani
accusative nom. asettautumattomani asettautumattomani
gen. asettautumattomani
genitive asettautumattomani asettautumattomieni
asettautumatonteni rare
partitive asettautumatontani asettautumattomiani
inessive asettautumattomassani asettautumattomissani
elative asettautumattomastani asettautumattomistani
illative asettautumattomaani asettautumattomiini
adessive asettautumattomallani asettautumattomillani
ablative asettautumattomaltani asettautumattomiltani
allative asettautumattomalleni asettautumattomilleni
essive asettautumattomanani asettautumattominani
translative asettautumattomakseni asettautumattomikseni
abessive asettautumattomattani asettautumattomittani
instructive — —
comitative — asettautumattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative asettautumattomasi asettautumattomasi
accusative nom. asettautumattomasi asettautumattomasi
gen. asettautumattomasi
genitive asettautumattomasi asettautumattomiesi
asettautumatontesi rare
partitive asettautumatontasi asettautumattomiasi
inessive asettautumattomassasi asettautumattomissasi
elative asettautumattomastasi asettautumattomistasi
illative asettautumattomaasi asettautumattomiisi
adessive asettautumattomallasi asettautumattomillasi
ablative asettautumattomaltasi asettautumattomiltasi
allative asettautumattomallesi asettautumattomillesi
essive asettautumattomanasi asettautumattominasi
translative asettautumattomaksesi asettautumattomiksesi
abessive asettautumattomattasi asettautumattomittasi
instructive — —
comitative — asettautumattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative asettautumattomamme asettautumattomamme
accusative nom. asettautumattomamme asettautumattomamme
gen. asettautumattomamme
genitive asettautumattomamme asettautumattomiemme
asettautumatontemme rare
partitive asettautumatontamme asettautumattomiamme
inessive asettautumattomassamme asettautumattomissamme
elative asettautumattomastamme asettautumattomistamme
illative asettautumattomaamme asettautumattomiimme
adessive asettautumattomallamme asettautumattomillamme
ablative asettautumattomaltamme asettautumattomiltamme
allative asettautumattomallemme asettautumattomillemme
essive asettautumattomanamme asettautumattominamme
translative asettautumattomaksemme asettautumattomiksemme
abessive asettautumattomattamme asettautumattomittamme
instructive — —
comitative — asettautumattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative asettautumattomanne asettautumattomanne
accusative nom. asettautumattomanne asettautumattomanne
gen. asettautumattomanne
genitive asettautumattomanne asettautumattomienne
asettautumatontenne rare
partitive asettautumatontanne asettautumattomianne
inessive asettautumattomassanne asettautumattomissanne
elative asettautumattomastanne asettautumattomistanne
illative asettautumattomaanne asettautumattomiinne
adessive asettautumattomallanne asettautumattomillanne
ablative asettautumattomaltanne asettautumattomiltanne
allative asettautumattomallenne asettautumattomillenne
essive asettautumattomananne asettautumattominanne
translative asettautumattomaksenne asettautumattomiksenne
abessive asettautumattomattanne asettautumattomittanne
instructive — —
comitative — asettautumattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative asettautumattomansa asettautumattomansa
accusative nom. asettautumattomansa asettautumattomansa
gen. asettautumattomansa
genitive asettautumattomansa asettautumattomiensa
asettautumatontensa rare
partitive asettautumatontaan
asettautumatontansa 		asettautumattomiaan
asettautumattomiansa
inessive asettautumattomassaan
asettautumattomassansa 		asettautumattomissaan
asettautumattomissansa
elative asettautumattomastaan
asettautumattomastansa 		asettautumattomistaan
asettautumattomistansa
illative asettautumattomaansa asettautumattomiinsa
adessive asettautumattomallaan
asettautumattomallansa 		asettautumattomillaan
asettautumattomillansa
ablative asettautumattomaltaan
asettautumattomaltansa 		asettautumattomiltaan
asettautumattomiltansa
allative asettautumattomalleen
asettautumattomallensa 		asettautumattomilleen
asettautumattomillensa
essive asettautumattomanaan
asettautumattomanansa 		asettautumattominaan
asettautumattominansa
translative asettautumattomakseen
asettautumattomaksensa 		asettautumattomikseen
asettautumattomiksensa
abessive asettautumattomattaan
asettautumattomattansa 		asettautumattomittaan
asettautumattomittansa
instructive — —
comitative — asettautumattomineen
asettautumattominensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.