beneplacitus

Latin

Etymology

Perfect passive participle of benēplaceō.

Participle

benēplacitus (feminine benēplacita, neuter benēplacitum); first/second-declension participle

  1. pleased

Declension

First/second-declension adjective.

singular plural
masculine feminine neuter masculine feminine neuter
nominative benēplacitus benēplacita benēplacitum benēplacitī benēplacitae benēplacita
genitive benēplacitī benēplacitae benēplacitī benēplacitōrum benēplacitārum benēplacitōrum
dative benēplacitō benēplacitae benēplacitō benēplacitīs
accusative benēplacitum benēplacitam benēplacitum benēplacitōs benēplacitās benēplacita
ablative benēplacitō benēplacitā benēplacitō benēplacitīs
vocative benēplacite benēplacita benēplacitum benēplacitī benēplacitae benēplacita