deklamoida

Finnish

Etymology

Internationalism (see English declaim), ultimately from Latin dēclāmō and adapted with the verbal suffix +‎ -oida.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈde.klɑmoi̯dɑˣ/, [ˈde̞.klɑ̝ˌmo̞i̯dɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -oidɑ
  • Syllabification(key): de‧kla‧moi‧da, dek‧la‧moi‧da
  • Hyphenation(key): de‧klamoi‧da, dek‧la‧moi‧da

Verb

deklamoida

  1. to declaim (to recite, especially in theatrical way or as rhetorical exercise)

Conjugation

Inflection of deklamoida (Kotus type 62/voida, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. deklamoin en deklamoi 1st sing. olen deklamoinut en ole deklamoinut
2nd sing. deklamoit et deklamoi 2nd sing. olet deklamoinut et ole deklamoinut
3rd sing. deklamoi ei deklamoi 3rd sing. on deklamoinut ei ole deklamoinut
1st plur. deklamoimme emme deklamoi 1st plur. olemme deklamoineet emme ole deklamoineet
2nd plur. deklamoitte ette deklamoi 2nd plur. olette deklamoineet ette ole deklamoineet
3rd plur. deklamoivat eivät deklamoi 3rd plur. ovat deklamoineet eivät ole deklamoineet
passive deklamoidaan ei deklamoida passive on deklamoitu ei ole deklamoitu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. deklamoin en deklamoinut 1st sing. olin deklamoinut en ollut deklamoinut
2nd sing. deklamoit et deklamoinut 2nd sing. olit deklamoinut et ollut deklamoinut
3rd sing. deklamoi ei deklamoinut 3rd sing. oli deklamoinut ei ollut deklamoinut
1st plur. deklamoimme emme deklamoineet 1st plur. olimme deklamoineet emme olleet deklamoineet
2nd plur. deklamoitte ette deklamoineet 2nd plur. olitte deklamoineet ette olleet deklamoineet
3rd plur. deklamoivat eivät deklamoineet 3rd plur. olivat deklamoineet eivät olleet deklamoineet
passive deklamoitiin ei deklamoitu passive oli deklamoitu ei ollut deklamoitu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. deklamoisin en deklamoisi 1st sing. olisin deklamoinut en olisi deklamoinut
2nd sing. deklamoisit et deklamoisi 2nd sing. olisit deklamoinut et olisi deklamoinut
3rd sing. deklamoisi ei deklamoisi 3rd sing. olisi deklamoinut ei olisi deklamoinut
1st plur. deklamoisimme emme deklamoisi 1st plur. olisimme deklamoineet emme olisi deklamoineet
2nd plur. deklamoisitte ette deklamoisi 2nd plur. olisitte deklamoineet ette olisi deklamoineet
3rd plur. deklamoisivat eivät deklamoisi 3rd plur. olisivat deklamoineet eivät olisi deklamoineet
passive deklamoitaisiin ei deklamoitaisi passive olisi deklamoitu ei olisi deklamoitu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. deklamoi älä deklamoi 2nd sing. — —
3rd sing. deklamoikoon älköön deklamoiko 3rd sing. olkoon deklamoinut älköön olko deklamoinut
1st plur. deklamoikaamme älkäämme deklamoiko 1st plur. — —
2nd plur. deklamoikaa älkää deklamoiko 2nd plur. — —
3rd plur. deklamoikoot älkööt deklamoiko 3rd plur. olkoot deklamoineet älkööt olko deklamoineet
passive deklamoitakoon älköön deklamoitako passive olkoon deklamoitu älköön olko deklamoitu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. deklamoinen en deklamoine 1st sing. lienen deklamoinut en liene deklamoinut
2nd sing. deklamoinet et deklamoine 2nd sing. lienet deklamoinut et liene deklamoinut
3rd sing. deklamoinee ei deklamoine 3rd sing. lienee deklamoinut ei liene deklamoinut
1st plur. deklamoinemme emme deklamoine 1st plur. lienemme deklamoineet emme liene deklamoineet
2nd plur. deklamoinette ette deklamoine 2nd plur. lienette deklamoineet ette liene deklamoineet
3rd plur. deklamoinevat eivät deklamoine 3rd plur. lienevät deklamoineet eivät liene deklamoineet
passive deklamoitaneen ei deklamoitane passive lienee deklamoitu ei liene deklamoitu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st deklamoida present deklamoiva deklamoitava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st deklamoidakseni deklamoidaksemme
2nd deklamoidaksesi deklamoidaksenne
3rd deklamoidakseen
deklamoidaksensa
past deklamoinut deklamoitu
2nd inessive2 deklamoidessa deklamoitaessa agent4 deklamoima
Possessive forms
Person sing. plur.
1st deklamoidessani deklamoidessamme
2nd deklamoidessasi deklamoidessanne
3rd deklamoidessaan
deklamoidessansa
negative deklamoimaton
instructive deklamoiden —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive deklamoimassa —
elative deklamoimasta —
illative deklamoimaan —
adessive deklamoimalla —
abessive deklamoimatta —
instructive deklamoiman deklamoitaman
4th3 verbal noun deklamoiminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st deklamoimaisillani deklamoimaisillamme
2nd deklamoimaisillasi deklamoimaisillanne
3rd deklamoimaisillaan
deklamoimaisillansa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.