eläinkoe

Finnish

Etymology

eläin +‎ koe

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈelæi̯nˌkoeˣ/, [ˈe̞læi̯ŋˌko̞e̞(ʔ)]
  • Rhymes: -oe
  • Syllabification(key): e‧läin‧ko‧e
  • Hyphenation(key): eläin‧koe

Noun

eläinkoe

  1. An animal test.
  2. In plural eläinkokeet refers often to animal testing (practice of using animal tests in research).
    Monien mielestä eläinkokeita tulisi säännellä nykyistä tiukemmin.
    Many people believe that animal testing should be regulated more strictly than is currently the case.

Declension

Inflection of eläinkoe (Kotus type 48*D/hame, k-∅ gradation)
nominative eläinkoe eläinkokeet
genitive eläinkokeen eläinkokeiden
eläinkokeitten
partitive eläinkoetta eläinkokeita
illative eläinkokeeseen eläinkokeisiin
eläinkokeihin
singular plural
nominative eläinkoe eläinkokeet
accusative nom. eläinkoe eläinkokeet
gen. eläinkokeen
genitive eläinkokeen eläinkokeiden
eläinkokeitten
partitive eläinkoetta eläinkokeita
inessive eläinkokeessa eläinkokeissa
elative eläinkokeesta eläinkokeista
illative eläinkokeeseen eläinkokeisiin
eläinkokeihin
adessive eläinkokeella eläinkokeilla
ablative eläinkokeelta eläinkokeilta
allative eläinkokeelle eläinkokeille
essive eläinkokeena eläinkokeina
translative eläinkokeeksi eläinkokeiksi
abessive eläinkokeetta eläinkokeitta
instructive — eläinkokein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of eläinkoe (Kotus type 48*D/hame, k-∅ gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative eläinkokeeni eläinkokeeni
accusative nom. eläinkokeeni eläinkokeeni
gen. eläinkokeeni
genitive eläinkokeeni eläinkokeideni
eläinkokeitteni
partitive eläinkoettani eläinkokeitani
inessive eläinkokeessani eläinkokeissani
elative eläinkokeestani eläinkokeistani
illative eläinkokeeseeni eläinkokeisiini
eläinkokeihini
adessive eläinkokeellani eläinkokeillani
ablative eläinkokeeltani eläinkokeiltani
allative eläinkokeelleni eläinkokeilleni
essive eläinkokeenani eläinkokeinani
translative eläinkokeekseni eläinkokeikseni
abessive eläinkokeettani eläinkokeittani
instructive — —
comitative — eläinkokeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative eläinkokeesi eläinkokeesi
accusative nom. eläinkokeesi eläinkokeesi
gen. eläinkokeesi
genitive eläinkokeesi eläinkokeidesi
eläinkokeittesi
partitive eläinkoettasi eläinkokeitasi
inessive eläinkokeessasi eläinkokeissasi
elative eläinkokeestasi eläinkokeistasi
illative eläinkokeeseesi eläinkokeisiisi
eläinkokeihisi
adessive eläinkokeellasi eläinkokeillasi
ablative eläinkokeeltasi eläinkokeiltasi
allative eläinkokeellesi eläinkokeillesi
essive eläinkokeenasi eläinkokeinasi
translative eläinkokeeksesi eläinkokeiksesi
abessive eläinkokeettasi eläinkokeittasi
instructive — —
comitative — eläinkokeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative eläinkokeemme eläinkokeemme
accusative nom. eläinkokeemme eläinkokeemme
gen. eläinkokeemme
genitive eläinkokeemme eläinkokeidemme
eläinkokeittemme
partitive eläinkoettamme eläinkokeitamme
inessive eläinkokeessamme eläinkokeissamme
elative eläinkokeestamme eläinkokeistamme
illative eläinkokeeseemme eläinkokeisiimme
eläinkokeihimme
adessive eläinkokeellamme eläinkokeillamme
ablative eläinkokeeltamme eläinkokeiltamme
allative eläinkokeellemme eläinkokeillemme
essive eläinkokeenamme eläinkokeinamme
translative eläinkokeeksemme eläinkokeiksemme
abessive eläinkokeettamme eläinkokeittamme
instructive — —
comitative — eläinkokeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative eläinkokeenne eläinkokeenne
accusative nom. eläinkokeenne eläinkokeenne
gen. eläinkokeenne
genitive eläinkokeenne eläinkokeidenne
eläinkokeittenne
partitive eläinkoettanne eläinkokeitanne
inessive eläinkokeessanne eläinkokeissanne
elative eläinkokeestanne eläinkokeistanne
illative eläinkokeeseenne eläinkokeisiinne
eläinkokeihinne
adessive eläinkokeellanne eläinkokeillanne
ablative eläinkokeeltanne eläinkokeiltanne
allative eläinkokeellenne eläinkokeillenne
essive eläinkokeenanne eläinkokeinanne
translative eläinkokeeksenne eläinkokeiksenne
abessive eläinkokeettanne eläinkokeittanne
instructive — —
comitative — eläinkokeinenne
third-person possessor
singular plural
nominative eläinkokeensa eläinkokeensa
accusative nom. eläinkokeensa eläinkokeensa
gen. eläinkokeensa
genitive eläinkokeensa eläinkokeidensa
eläinkokeittensa
partitive eläinkoettaan
eläinkoettansa 		eläinkokeitaan
eläinkokeitansa
inessive eläinkokeessaan
eläinkokeessansa 		eläinkokeissaan
eläinkokeissansa
elative eläinkokeestaan
eläinkokeestansa 		eläinkokeistaan
eläinkokeistansa
illative eläinkokeeseensa eläinkokeisiinsa
eläinkokeihinsa
adessive eläinkokeellaan
eläinkokeellansa 		eläinkokeillaan
eläinkokeillansa
ablative eläinkokeeltaan
eläinkokeeltansa 		eläinkokeiltaan
eläinkokeiltansa
allative eläinkokeelleen
eläinkokeellensa 		eläinkokeilleen
eläinkokeillensa
essive eläinkokeenaan
eläinkokeenansa 		eläinkokeinaan
eläinkokeinansa
translative eläinkokeekseen
eläinkokeeksensa 		eläinkokeikseen
eläinkokeiksensa
abessive eläinkokeettaan
eläinkokeettansa 		eläinkokeittaan
eläinkokeittansa
instructive — —
comitative — eläinkokeineen
eläinkokeinensa

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.