Finnish
Etymology
eloon + jäänyt < jäädä eloon (“to survive”)
Pronunciation
- IPA(key): /ˈeloːnˌjæːnyt/, [ˈe̞lo̞ːnˌjæːnyt̪]
- Rhymes: -æːnyt
- Syllabification(key): e‧loon‧jää‧nyt
- Hyphenation(key): eloon‧jäänyt
Noun
eloonjäänyt
- survivor (person who has survived something, especially if it has claimed the lives of other people)
Declension
| Inflection of eloonjäänyt (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
|
| nominative
|
eloonjäänyt
|
eloonjääneet
|
| genitive
|
eloonjääneen
|
eloonjääneiden
eloonjääneitten
|
| partitive
|
eloonjäänyttä
|
eloonjääneitä
|
| illative
|
eloonjääneeseen
|
eloonjääneisiin
eloonjääneihin
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
eloonjäänyt
|
eloonjääneet
|
| accusative
|
nom.
|
eloonjäänyt
|
eloonjääneet
|
| gen.
|
eloonjääneen
|
| genitive
|
eloonjääneen
|
eloonjääneiden
eloonjääneitten
|
| partitive
|
eloonjäänyttä
|
eloonjääneitä
|
| inessive
|
eloonjääneessä
|
eloonjääneissä
|
| elative
|
eloonjääneestä
|
eloonjääneistä
|
| illative
|
eloonjääneeseen
|
eloonjääneisiin
eloonjääneihin
|
| adessive
|
eloonjääneellä
|
eloonjääneillä
|
| ablative
|
eloonjääneeltä
|
eloonjääneiltä
|
| allative
|
eloonjääneelle
|
eloonjääneille
|
| essive
|
eloonjääneenä
|
eloonjääneinä
|
| translative
|
eloonjääneeksi
|
eloonjääneiksi
|
| abessive
|
eloonjääneettä
|
eloonjääneittä
|
| instructive
|
—
|
eloonjäänein
|
| comitative
|
See the possessive forms below.
|
| first-person singular possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
eloonjääneeni
|
eloonjääneeni
|
| accusative
|
nom.
|
eloonjääneeni
|
eloonjääneeni
|
| gen.
|
eloonjääneeni
|
| genitive
|
eloonjääneeni
|
eloonjääneideni
eloonjääneitteni
|
| partitive
|
eloonjäänyttäni
|
eloonjääneitäni
|
| inessive
|
eloonjääneessäni
|
eloonjääneissäni
|
| elative
|
eloonjääneestäni
|
eloonjääneistäni
|
| illative
|
eloonjääneeseeni
|
eloonjääneisiini
eloonjääneihini
|
| adessive
|
eloonjääneelläni
|
eloonjääneilläni
|
| ablative
|
eloonjääneeltäni
|
eloonjääneiltäni
|
| allative
|
eloonjääneelleni
|
eloonjääneilleni
|
| essive
|
eloonjääneenäni
|
eloonjääneinäni
|
| translative
|
eloonjääneekseni
|
eloonjääneikseni
|
| abessive
|
eloonjääneettäni
|
eloonjääneittäni
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
eloonjääneineni
|
| second-person singular possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
eloonjääneesi
|
eloonjääneesi
|
| accusative
|
nom.
|
eloonjääneesi
|
eloonjääneesi
|
| gen.
|
eloonjääneesi
|
| genitive
|
eloonjääneesi
|
eloonjääneidesi
eloonjääneittesi
|
| partitive
|
eloonjäänyttäsi
|
eloonjääneitäsi
|
| inessive
|
eloonjääneessäsi
|
eloonjääneissäsi
|
| elative
|
eloonjääneestäsi
|
eloonjääneistäsi
|
| illative
|
eloonjääneeseesi
|
eloonjääneisiisi
eloonjääneihisi
|
| adessive
|
eloonjääneelläsi
|
eloonjääneilläsi
|
| ablative
|
eloonjääneeltäsi
|
eloonjääneiltäsi
|
| allative
|
eloonjääneellesi
|
eloonjääneillesi
|
| essive
|
eloonjääneenäsi
|
eloonjääneinäsi
|
| translative
|
eloonjääneeksesi
|
eloonjääneiksesi
|
| abessive
|
eloonjääneettäsi
|
eloonjääneittäsi
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
eloonjääneinesi
|
| first-person plural possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
eloonjääneemme
|
eloonjääneemme
|
| accusative
|
nom.
|
eloonjääneemme
|
eloonjääneemme
|
| gen.
|
eloonjääneemme
|
| genitive
|
eloonjääneemme
|
eloonjääneidemme
eloonjääneittemme
|
| partitive
|
eloonjäänyttämme
|
eloonjääneitämme
|
| inessive
|
eloonjääneessämme
|
eloonjääneissämme
|
| elative
|
eloonjääneestämme
|
eloonjääneistämme
|
| illative
|
eloonjääneeseemme
|
eloonjääneisiimme
eloonjääneihimme
|
| adessive
|
eloonjääneellämme
|
eloonjääneillämme
|
| ablative
|
eloonjääneeltämme
|
eloonjääneiltämme
|
| allative
|
eloonjääneellemme
|
eloonjääneillemme
|
| essive
|
eloonjääneenämme
|
eloonjääneinämme
|
| translative
|
eloonjääneeksemme
|
eloonjääneiksemme
|
| abessive
|
eloonjääneettämme
|
eloonjääneittämme
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
eloonjääneinemme
|
| second-person plural possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
eloonjääneenne
|
eloonjääneenne
|
| accusative
|
nom.
|
eloonjääneenne
|
eloonjääneenne
|
| gen.
|
eloonjääneenne
|
| genitive
|
eloonjääneenne
|
eloonjääneidenne
eloonjääneittenne
|
| partitive
|
eloonjäänyttänne
|
eloonjääneitänne
|
| inessive
|
eloonjääneessänne
|
eloonjääneissänne
|
| elative
|
eloonjääneestänne
|
eloonjääneistänne
|
| illative
|
eloonjääneeseenne
|
eloonjääneisiinne
eloonjääneihinne
|
| adessive
|
eloonjääneellänne
|
eloonjääneillänne
|
| ablative
|
eloonjääneeltänne
|
eloonjääneiltänne
|
| allative
|
eloonjääneellenne
|
eloonjääneillenne
|
| essive
|
eloonjääneenänne
|
eloonjääneinänne
|
| translative
|
eloonjääneeksenne
|
eloonjääneiksenne
|
| abessive
|
eloonjääneettänne
|
eloonjääneittänne
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
eloonjääneinenne
|
| third-person possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
eloonjääneensä
|
eloonjääneensä
|
| accusative
|
nom.
|
eloonjääneensä
|
eloonjääneensä
|
| gen.
|
eloonjääneensä
|
| genitive
|
eloonjääneensä
|
eloonjääneidensä
eloonjääneittensä
|
| partitive
|
eloonjäänyttään
eloonjäänyttänsä
|
eloonjääneitään
eloonjääneitänsä
|
| inessive
|
eloonjääneessään
eloonjääneessänsä
|
eloonjääneissään
eloonjääneissänsä
|
| elative
|
eloonjääneestään
eloonjääneestänsä
|
eloonjääneistään
eloonjääneistänsä
|
| illative
|
eloonjääneeseensä
|
eloonjääneisiinsä
eloonjääneihinsä
|
| adessive
|
eloonjääneellään
eloonjääneellänsä
|
eloonjääneillään
eloonjääneillänsä
|
| ablative
|
eloonjääneeltään
eloonjääneeltänsä
|
eloonjääneiltään
eloonjääneiltänsä
|
| allative
|
eloonjääneelleen
eloonjääneellensä
|
eloonjääneilleen
eloonjääneillensä
|
| essive
|
eloonjääneenään
eloonjääneenänsä
|
eloonjääneinään
eloonjääneinänsä
|
| translative
|
eloonjääneekseen
eloonjääneeksensä
|
eloonjääneikseen
eloonjääneiksensä
|
| abessive
|
eloonjääneettään
eloonjääneettänsä
|
eloonjääneittään
eloonjääneittänsä
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
eloonjääneineen
eloonjääneinensä
|
|
Adjective
eloonjäänyt
- surviving (who has survived something, especially if it has claimed the lives of other people)
Declension
| Inflection of eloonjäänyt (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
|
| nominative
|
eloonjäänyt
|
eloonjääneet
|
| genitive
|
eloonjääneen
|
eloonjääneiden
eloonjääneitten
|
| partitive
|
eloonjäänyttä
|
eloonjääneitä
|
| illative
|
eloonjääneeseen
|
eloonjääneisiin
eloonjääneihin
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
eloonjäänyt
|
eloonjääneet
|
| accusative
|
nom.
|
eloonjäänyt
|
eloonjääneet
|
| gen.
|
eloonjääneen
|
| genitive
|
eloonjääneen
|
eloonjääneiden
eloonjääneitten
|
| partitive
|
eloonjäänyttä
|
eloonjääneitä
|
| inessive
|
eloonjääneessä
|
eloonjääneissä
|
| elative
|
eloonjääneestä
|
eloonjääneistä
|
| illative
|
eloonjääneeseen
|
eloonjääneisiin
eloonjääneihin
|
| adessive
|
eloonjääneellä
|
eloonjääneillä
|
| ablative
|
eloonjääneeltä
|
eloonjääneiltä
|
| allative
|
eloonjääneelle
|
eloonjääneille
|
| essive
|
eloonjääneenä
|
eloonjääneinä
|
| translative
|
eloonjääneeksi
|
eloonjääneiksi
|
| abessive
|
eloonjääneettä
|
eloonjääneittä
|
| instructive
|
—
|
eloonjäänein
|
| comitative
|
— |
eloonjääneine
|
| Rare. Only used with substantive adjectives.
|
| first-person singular possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
eloonjääneeni
|
eloonjääneeni
|
| accusative
|
nom.
|
eloonjääneeni
|
eloonjääneeni
|
| gen.
|
eloonjääneeni
|
| genitive
|
eloonjääneeni
|
eloonjääneideni
eloonjääneitteni
|
| partitive
|
eloonjäänyttäni
|
eloonjääneitäni
|
| inessive
|
eloonjääneessäni
|
eloonjääneissäni
|
| elative
|
eloonjääneestäni
|
eloonjääneistäni
|
| illative
|
eloonjääneeseeni
|
eloonjääneisiini
eloonjääneihini
|
| adessive
|
eloonjääneelläni
|
eloonjääneilläni
|
| ablative
|
eloonjääneeltäni
|
eloonjääneiltäni
|
| allative
|
eloonjääneelleni
|
eloonjääneilleni
|
| essive
|
eloonjääneenäni
|
eloonjääneinäni
|
| translative
|
eloonjääneekseni
|
eloonjääneikseni
|
| abessive
|
eloonjääneettäni
|
eloonjääneittäni
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
eloonjääneineni
|
| second-person singular possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
eloonjääneesi
|
eloonjääneesi
|
| accusative
|
nom.
|
eloonjääneesi
|
eloonjääneesi
|
| gen.
|
eloonjääneesi
|
| genitive
|
eloonjääneesi
|
eloonjääneidesi
eloonjääneittesi
|
| partitive
|
eloonjäänyttäsi
|
eloonjääneitäsi
|
| inessive
|
eloonjääneessäsi
|
eloonjääneissäsi
|
| elative
|
eloonjääneestäsi
|
eloonjääneistäsi
|
| illative
|
eloonjääneeseesi
|
eloonjääneisiisi
eloonjääneihisi
|
| adessive
|
eloonjääneelläsi
|
eloonjääneilläsi
|
| ablative
|
eloonjääneeltäsi
|
eloonjääneiltäsi
|
| allative
|
eloonjääneellesi
|
eloonjääneillesi
|
| essive
|
eloonjääneenäsi
|
eloonjääneinäsi
|
| translative
|
eloonjääneeksesi
|
eloonjääneiksesi
|
| abessive
|
eloonjääneettäsi
|
eloonjääneittäsi
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
eloonjääneinesi
|
| first-person plural possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
eloonjääneemme
|
eloonjääneemme
|
| accusative
|
nom.
|
eloonjääneemme
|
eloonjääneemme
|
| gen.
|
eloonjääneemme
|
| genitive
|
eloonjääneemme
|
eloonjääneidemme
eloonjääneittemme
|
| partitive
|
eloonjäänyttämme
|
eloonjääneitämme
|
| inessive
|
eloonjääneessämme
|
eloonjääneissämme
|
| elative
|
eloonjääneestämme
|
eloonjääneistämme
|
| illative
|
eloonjääneeseemme
|
eloonjääneisiimme
eloonjääneihimme
|
| adessive
|
eloonjääneellämme
|
eloonjääneillämme
|
| ablative
|
eloonjääneeltämme
|
eloonjääneiltämme
|
| allative
|
eloonjääneellemme
|
eloonjääneillemme
|
| essive
|
eloonjääneenämme
|
eloonjääneinämme
|
| translative
|
eloonjääneeksemme
|
eloonjääneiksemme
|
| abessive
|
eloonjääneettämme
|
eloonjääneittämme
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
eloonjääneinemme
|
| second-person plural possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
eloonjääneenne
|
eloonjääneenne
|
| accusative
|
nom.
|
eloonjääneenne
|
eloonjääneenne
|
| gen.
|
eloonjääneenne
|
| genitive
|
eloonjääneenne
|
eloonjääneidenne
eloonjääneittenne
|
| partitive
|
eloonjäänyttänne
|
eloonjääneitänne
|
| inessive
|
eloonjääneessänne
|
eloonjääneissänne
|
| elative
|
eloonjääneestänne
|
eloonjääneistänne
|
| illative
|
eloonjääneeseenne
|
eloonjääneisiinne
eloonjääneihinne
|
| adessive
|
eloonjääneellänne
|
eloonjääneillänne
|
| ablative
|
eloonjääneeltänne
|
eloonjääneiltänne
|
| allative
|
eloonjääneellenne
|
eloonjääneillenne
|
| essive
|
eloonjääneenänne
|
eloonjääneinänne
|
| translative
|
eloonjääneeksenne
|
eloonjääneiksenne
|
| abessive
|
eloonjääneettänne
|
eloonjääneittänne
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
eloonjääneinenne
|
| third-person possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
eloonjääneensä
|
eloonjääneensä
|
| accusative
|
nom.
|
eloonjääneensä
|
eloonjääneensä
|
| gen.
|
eloonjääneensä
|
| genitive
|
eloonjääneensä
|
eloonjääneidensä
eloonjääneittensä
|
| partitive
|
eloonjäänyttään
eloonjäänyttänsä
|
eloonjääneitään
eloonjääneitänsä
|
| inessive
|
eloonjääneessään
eloonjääneessänsä
|
eloonjääneissään
eloonjääneissänsä
|
| elative
|
eloonjääneestään
eloonjääneestänsä
|
eloonjääneistään
eloonjääneistänsä
|
| illative
|
eloonjääneeseensä
|
eloonjääneisiinsä
eloonjääneihinsä
|
| adessive
|
eloonjääneellään
eloonjääneellänsä
|
eloonjääneillään
eloonjääneillänsä
|
| ablative
|
eloonjääneeltään
eloonjääneeltänsä
|
eloonjääneiltään
eloonjääneiltänsä
|
| allative
|
eloonjääneelleen
eloonjääneellensä
|
eloonjääneilleen
eloonjääneillensä
|
| essive
|
eloonjääneenään
eloonjääneenänsä
|
eloonjääneinään
eloonjääneinänsä
|
| translative
|
eloonjääneekseen
eloonjääneeksensä
|
eloonjääneikseen
eloonjääneiksensä
|
| abessive
|
eloonjääneettään
eloonjääneettänsä
|
eloonjääneittään
eloonjääneittänsä
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
eloonjääneineen
eloonjääneinensä
|
|