emännöiminen

Finnish

Etymology

emännöidä +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈemænːøi̯minen/, [ˈe̞mænˌnø̞i̯mine̞n]
  • Rhymes: -øiminen
  • Syllabification(key): e‧män‧nöi‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): emän‧nöi‧mi‧nen

Noun

emännöiminen

  1. verbal noun of emännöidä
    1. hosting (as a hostess)

Declension

Inflection of emännöiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative emännöiminen emännöimiset
genitive emännöimisen emännöimisten
emännöimisien
partitive emännöimistä emännöimisiä
illative emännöimiseen emännöimisiin
singular plural
nominative emännöiminen emännöimiset
accusative nom. emännöiminen emännöimiset
gen. emännöimisen
genitive emännöimisen emännöimisten
emännöimisien
partitive emännöimistä emännöimisiä
inessive emännöimisessä emännöimisissä
elative emännöimisestä emännöimisistä
illative emännöimiseen emännöimisiin
adessive emännöimisellä emännöimisillä
ablative emännöimiseltä emännöimisiltä
allative emännöimiselle emännöimisille
essive emännöimisenä emännöimisinä
translative emännöimiseksi emännöimisiksi
abessive emännöimisettä emännöimisittä
instructive — emännöimisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of emännöiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative emännöimiseni emännöimiseni
accusative nom. emännöimiseni emännöimiseni
gen. emännöimiseni
genitive emännöimiseni emännöimisteni
emännöimisieni
partitive emännöimistäni emännöimisiäni
inessive emännöimisessäni emännöimisissäni
elative emännöimisestäni emännöimisistäni
illative emännöimiseeni emännöimisiini
adessive emännöimiselläni emännöimisilläni
ablative emännöimiseltäni emännöimisiltäni
allative emännöimiselleni emännöimisilleni
essive emännöimisenäni emännöimisinäni
translative emännöimisekseni emännöimisikseni
abessive emännöimisettäni emännöimisittäni
instructive — —
comitative — emännöimisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative emännöimisesi emännöimisesi
accusative nom. emännöimisesi emännöimisesi
gen. emännöimisesi
genitive emännöimisesi emännöimistesi
emännöimisiesi
partitive emännöimistäsi emännöimisiäsi
inessive emännöimisessäsi emännöimisissäsi
elative emännöimisestäsi emännöimisistäsi
illative emännöimiseesi emännöimisiisi
adessive emännöimiselläsi emännöimisilläsi
ablative emännöimiseltäsi emännöimisiltäsi
allative emännöimisellesi emännöimisillesi
essive emännöimisenäsi emännöimisinäsi
translative emännöimiseksesi emännöimisiksesi
abessive emännöimisettäsi emännöimisittäsi
instructive — —
comitative — emännöimisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative emännöimisemme emännöimisemme
accusative nom. emännöimisemme emännöimisemme
gen. emännöimisemme
genitive emännöimisemme emännöimistemme
emännöimisiemme
partitive emännöimistämme emännöimisiämme
inessive emännöimisessämme emännöimisissämme
elative emännöimisestämme emännöimisistämme
illative emännöimiseemme emännöimisiimme
adessive emännöimisellämme emännöimisillämme
ablative emännöimiseltämme emännöimisiltämme
allative emännöimisellemme emännöimisillemme
essive emännöimisenämme emännöimisinämme
translative emännöimiseksemme emännöimisiksemme
abessive emännöimisettämme emännöimisittämme
instructive — —
comitative — emännöimisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative emännöimisenne emännöimisenne
accusative nom. emännöimisenne emännöimisenne
gen. emännöimisenne
genitive emännöimisenne emännöimistenne
emännöimisienne
partitive emännöimistänne emännöimisiänne
inessive emännöimisessänne emännöimisissänne
elative emännöimisestänne emännöimisistänne
illative emännöimiseenne emännöimisiinne
adessive emännöimisellänne emännöimisillänne
ablative emännöimiseltänne emännöimisiltänne
allative emännöimisellenne emännöimisillenne
essive emännöimisenänne emännöimisinänne
translative emännöimiseksenne emännöimisiksenne
abessive emännöimisettänne emännöimisittänne
instructive — —
comitative — emännöimisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative emännöimisensä emännöimisensä
accusative nom. emännöimisensä emännöimisensä
gen. emännöimisensä
genitive emännöimisensä emännöimistensä
emännöimisiensä
partitive emännöimistään
emännöimistänsä 		emännöimisiään
emännöimisiänsä
inessive emännöimisessään
emännöimisessänsä 		emännöimisissään
emännöimisissänsä
elative emännöimisestään
emännöimisestänsä 		emännöimisistään
emännöimisistänsä
illative emännöimiseensä emännöimisiinsä
adessive emännöimisellään
emännöimisellänsä 		emännöimisillään
emännöimisillänsä
ablative emännöimiseltään
emännöimiseltänsä 		emännöimisiltään
emännöimisiltänsä
allative emännöimiselleen
emännöimisellensä 		emännöimisilleen
emännöimisillensä
essive emännöimisenään
emännöimisenänsä 		emännöimisinään
emännöimisinänsä
translative emännöimisekseen
emännöimiseksensä 		emännöimisikseen
emännöimisiksensä
abessive emännöimisettään
emännöimisettänsä 		emännöimisittään
emännöimisittänsä
instructive — —
comitative — emännöimisineen
emännöimisinensä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.