erääntymisaika

Finnish

Etymology

erääntymis- +‎ aika

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈeræːntymisˌɑi̯kɑ/, [ˈe̞ræːn̪t̪ymis̠ˌɑ̝i̯kɑ̝]
  • Rhymes: -ɑikɑ
  • Syllabification(key): e‧rään‧ty‧mis‧ai‧ka
  • Hyphenation(key): erään‧tymis‧aika

Noun

erääntymisaika

  1. expiry time
  2. (finance) maturity (of a bond, etc.)

Declension

Inflection of erääntymisaika (Kotus type 9*/kala, ik-j gradation)
nominative erääntymisaika erääntymisajat
genitive erääntymisajan erääntymisaikojen
partitive erääntymisaikaa erääntymisaikoja
illative erääntymisaikaan erääntymisaikoihin
singular plural
nominative erääntymisaika erääntymisajat
accusative nom. erääntymisaika erääntymisajat
gen. erääntymisajan
genitive erääntymisajan erääntymisaikojen
erääntymisaikain rare
partitive erääntymisaikaa erääntymisaikoja
inessive erääntymisajassa erääntymisajoissa
elative erääntymisajasta erääntymisajoista
illative erääntymisaikaan erääntymisaikoihin
adessive erääntymisajalla erääntymisajoilla
ablative erääntymisajalta erääntymisajoilta
allative erääntymisajalle erääntymisajoille
essive erääntymisaikana erääntymisaikoina
translative erääntymisajaksi erääntymisajoiksi
abessive erääntymisajatta erääntymisajoitta
instructive — erääntymisajoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of erääntymisaika (Kotus type 9*/kala, ik-j gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative erääntymisaikani erääntymisaikani
accusative nom. erääntymisaikani erääntymisaikani
gen. erääntymisaikani
genitive erääntymisaikani erääntymisaikojeni
erääntymisaikaini rare
partitive erääntymisaikaani erääntymisaikojani
inessive erääntymisajassani erääntymisajoissani
elative erääntymisajastani erääntymisajoistani
illative erääntymisaikaani erääntymisaikoihini
adessive erääntymisajallani erääntymisajoillani
ablative erääntymisajaltani erääntymisajoiltani
allative erääntymisajalleni erääntymisajoilleni
essive erääntymisaikanani erääntymisaikoinani
translative erääntymisajakseni erääntymisajoikseni
abessive erääntymisajattani erääntymisajoittani
instructive — —
comitative — erääntymisaikoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative erääntymisaikasi erääntymisaikasi
accusative nom. erääntymisaikasi erääntymisaikasi
gen. erääntymisaikasi
genitive erääntymisaikasi erääntymisaikojesi
erääntymisaikaisi rare
partitive erääntymisaikaasi erääntymisaikojasi
inessive erääntymisajassasi erääntymisajoissasi
elative erääntymisajastasi erääntymisajoistasi
illative erääntymisaikaasi erääntymisaikoihisi
adessive erääntymisajallasi erääntymisajoillasi
ablative erääntymisajaltasi erääntymisajoiltasi
allative erääntymisajallesi erääntymisajoillesi
essive erääntymisaikanasi erääntymisaikoinasi
translative erääntymisajaksesi erääntymisajoiksesi
abessive erääntymisajattasi erääntymisajoittasi
instructive — —
comitative — erääntymisaikoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative erääntymisaikamme erääntymisaikamme
accusative nom. erääntymisaikamme erääntymisaikamme
gen. erääntymisaikamme
genitive erääntymisaikamme erääntymisaikojemme
erääntymisaikaimme rare
partitive erääntymisaikaamme erääntymisaikojamme
inessive erääntymisajassamme erääntymisajoissamme
elative erääntymisajastamme erääntymisajoistamme
illative erääntymisaikaamme erääntymisaikoihimme
adessive erääntymisajallamme erääntymisajoillamme
ablative erääntymisajaltamme erääntymisajoiltamme
allative erääntymisajallemme erääntymisajoillemme
essive erääntymisaikanamme erääntymisaikoinamme
translative erääntymisajaksemme erääntymisajoiksemme
abessive erääntymisajattamme erääntymisajoittamme
instructive — —
comitative — erääntymisaikoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative erääntymisaikanne erääntymisaikanne
accusative nom. erääntymisaikanne erääntymisaikanne
gen. erääntymisaikanne
genitive erääntymisaikanne erääntymisaikojenne
erääntymisaikainne rare
partitive erääntymisaikaanne erääntymisaikojanne
inessive erääntymisajassanne erääntymisajoissanne
elative erääntymisajastanne erääntymisajoistanne
illative erääntymisaikaanne erääntymisaikoihinne
adessive erääntymisajallanne erääntymisajoillanne
ablative erääntymisajaltanne erääntymisajoiltanne
allative erääntymisajallenne erääntymisajoillenne
essive erääntymisaikananne erääntymisaikoinanne
translative erääntymisajaksenne erääntymisajoiksenne
abessive erääntymisajattanne erääntymisajoittanne
instructive — —
comitative — erääntymisaikoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative erääntymisaikansa erääntymisaikansa
accusative nom. erääntymisaikansa erääntymisaikansa
gen. erääntymisaikansa
genitive erääntymisaikansa erääntymisaikojensa
erääntymisaikainsa rare
partitive erääntymisaikaansa erääntymisaikojaan
erääntymisaikojansa
inessive erääntymisajassaan
erääntymisajassansa 		erääntymisajoissaan
erääntymisajoissansa
elative erääntymisajastaan
erääntymisajastansa 		erääntymisajoistaan
erääntymisajoistansa
illative erääntymisaikaansa erääntymisaikoihinsa
adessive erääntymisajallaan
erääntymisajallansa 		erääntymisajoillaan
erääntymisajoillansa
ablative erääntymisajaltaan
erääntymisajaltansa 		erääntymisajoiltaan
erääntymisajoiltansa
allative erääntymisajalleen
erääntymisajallensa 		erääntymisajoilleen
erääntymisajoillensa
essive erääntymisaikanaan
erääntymisaikanansa 		erääntymisaikoinaan
erääntymisaikoinansa
translative erääntymisajakseen
erääntymisajaksensa 		erääntymisajoikseen
erääntymisajoiksensa
abessive erääntymisajattaan
erääntymisajattansa 		erääntymisajoittaan
erääntymisajoittansa
instructive — —
comitative — erääntymisaikoineen
erääntymisaikoinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.