erehdyttänyt

Finnish

Participle

erehdyttänyt

  1. past active participle of erehdyttää

Declension

Inflection of erehdyttänyt (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative erehdyttänyt erehdyttäneet
genitive erehdyttäneen erehdyttäneiden
erehdyttäneitten
partitive erehdyttänyttä erehdyttäneitä
illative erehdyttäneeseen erehdyttäneisiin
erehdyttäneihin
singular plural
nominative erehdyttänyt erehdyttäneet
accusative nom. erehdyttänyt erehdyttäneet
gen. erehdyttäneen
genitive erehdyttäneen erehdyttäneiden
erehdyttäneitten
partitive erehdyttänyttä erehdyttäneitä
inessive erehdyttäneessä erehdyttäneissä
elative erehdyttäneestä erehdyttäneistä
illative erehdyttäneeseen erehdyttäneisiin
erehdyttäneihin
adessive erehdyttäneellä erehdyttäneillä
ablative erehdyttäneeltä erehdyttäneiltä
allative erehdyttäneelle erehdyttäneille
essive erehdyttäneenä erehdyttäneinä
translative erehdyttäneeksi erehdyttäneiksi
abessive erehdyttäneettä erehdyttäneittä
instructive — erehdyttänein
comitative — erehdyttäneine
Possessive forms of erehdyttänyt (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative erehdyttäneeni erehdyttäneeni
accusative nom. erehdyttäneeni erehdyttäneeni
gen. erehdyttäneeni
genitive erehdyttäneeni erehdyttäneideni
erehdyttäneitteni
partitive erehdyttänyttäni erehdyttäneitäni
inessive erehdyttäneessäni erehdyttäneissäni
elative erehdyttäneestäni erehdyttäneistäni
illative erehdyttäneeseeni erehdyttäneisiini
erehdyttäneihini
adessive erehdyttäneelläni erehdyttäneilläni
ablative erehdyttäneeltäni erehdyttäneiltäni
allative erehdyttäneelleni erehdyttäneilleni
essive erehdyttäneenäni erehdyttäneinäni
translative erehdyttäneekseni erehdyttäneikseni
abessive erehdyttäneettäni erehdyttäneittäni
instructive — —
comitative — erehdyttäneineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative erehdyttäneesi erehdyttäneesi
accusative nom. erehdyttäneesi erehdyttäneesi
gen. erehdyttäneesi
genitive erehdyttäneesi erehdyttäneidesi
erehdyttäneittesi
partitive erehdyttänyttäsi erehdyttäneitäsi
inessive erehdyttäneessäsi erehdyttäneissäsi
elative erehdyttäneestäsi erehdyttäneistäsi
illative erehdyttäneeseesi erehdyttäneisiisi
erehdyttäneihisi
adessive erehdyttäneelläsi erehdyttäneilläsi
ablative erehdyttäneeltäsi erehdyttäneiltäsi
allative erehdyttäneellesi erehdyttäneillesi
essive erehdyttäneenäsi erehdyttäneinäsi
translative erehdyttäneeksesi erehdyttäneiksesi
abessive erehdyttäneettäsi erehdyttäneittäsi
instructive — —
comitative — erehdyttäneinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative erehdyttäneemme erehdyttäneemme
accusative nom. erehdyttäneemme erehdyttäneemme
gen. erehdyttäneemme
genitive erehdyttäneemme erehdyttäneidemme
erehdyttäneittemme
partitive erehdyttänyttämme erehdyttäneitämme
inessive erehdyttäneessämme erehdyttäneissämme
elative erehdyttäneestämme erehdyttäneistämme
illative erehdyttäneeseemme erehdyttäneisiimme
erehdyttäneihimme
adessive erehdyttäneellämme erehdyttäneillämme
ablative erehdyttäneeltämme erehdyttäneiltämme
allative erehdyttäneellemme erehdyttäneillemme
essive erehdyttäneenämme erehdyttäneinämme
translative erehdyttäneeksemme erehdyttäneiksemme
abessive erehdyttäneettämme erehdyttäneittämme
instructive — —
comitative — erehdyttäneinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative erehdyttäneenne erehdyttäneenne
accusative nom. erehdyttäneenne erehdyttäneenne
gen. erehdyttäneenne
genitive erehdyttäneenne erehdyttäneidenne
erehdyttäneittenne
partitive erehdyttänyttänne erehdyttäneitänne
inessive erehdyttäneessänne erehdyttäneissänne
elative erehdyttäneestänne erehdyttäneistänne
illative erehdyttäneeseenne erehdyttäneisiinne
erehdyttäneihinne
adessive erehdyttäneellänne erehdyttäneillänne
ablative erehdyttäneeltänne erehdyttäneiltänne
allative erehdyttäneellenne erehdyttäneillenne
essive erehdyttäneenänne erehdyttäneinänne
translative erehdyttäneeksenne erehdyttäneiksenne
abessive erehdyttäneettänne erehdyttäneittänne
instructive — —
comitative — erehdyttäneinenne
third-person possessor
singular plural
nominative erehdyttäneensä erehdyttäneensä
accusative nom. erehdyttäneensä erehdyttäneensä
gen. erehdyttäneensä
genitive erehdyttäneensä erehdyttäneidensä
erehdyttäneittensä
partitive erehdyttänyttään
erehdyttänyttänsä 		erehdyttäneitään
erehdyttäneitänsä
inessive erehdyttäneessään
erehdyttäneessänsä 		erehdyttäneissään
erehdyttäneissänsä
elative erehdyttäneestään
erehdyttäneestänsä 		erehdyttäneistään
erehdyttäneistänsä
illative erehdyttäneeseensä erehdyttäneisiinsä
erehdyttäneihinsä
adessive erehdyttäneellään
erehdyttäneellänsä 		erehdyttäneillään
erehdyttäneillänsä
ablative erehdyttäneeltään
erehdyttäneeltänsä 		erehdyttäneiltään
erehdyttäneiltänsä
allative erehdyttäneelleen
erehdyttäneellensä 		erehdyttäneilleen
erehdyttäneillensä
essive erehdyttäneenään
erehdyttäneenänsä 		erehdyttäneinään
erehdyttäneinänsä
translative erehdyttäneekseen
erehdyttäneeksensä 		erehdyttäneikseen
erehdyttäneiksensä
abessive erehdyttäneettään
erehdyttäneettänsä 		erehdyttäneittään
erehdyttäneittänsä
instructive — —
comitative — erehdyttäneineen
erehdyttäneinensä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.