erikoistuminen

Finnish

Etymology

erikoistua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈerikoi̯stuminen/, [ˈe̞riˌko̞i̯s̠tuˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): e‧ri‧kois‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): eri‧kois‧tu‧mi‧nen

Noun

erikoistuminen

  1. verbal noun of erikoistua
    1. specialization (act of specializing)

Declension

Inflection of erikoistuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative erikoistuminen erikoistumiset
genitive erikoistumisen erikoistumisten
erikoistumisien
partitive erikoistumista erikoistumisia
illative erikoistumiseen erikoistumisiin
singular plural
nominative erikoistuminen erikoistumiset
accusative nom. erikoistuminen erikoistumiset
gen. erikoistumisen
genitive erikoistumisen erikoistumisten
erikoistumisien
partitive erikoistumista erikoistumisia
inessive erikoistumisessa erikoistumisissa
elative erikoistumisesta erikoistumisista
illative erikoistumiseen erikoistumisiin
adessive erikoistumisella erikoistumisilla
ablative erikoistumiselta erikoistumisilta
allative erikoistumiselle erikoistumisille
essive erikoistumisena erikoistumisina
translative erikoistumiseksi erikoistumisiksi
abessive erikoistumisetta erikoistumisitta
instructive — erikoistumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of erikoistuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative erikoistumiseni erikoistumiseni
accusative nom. erikoistumiseni erikoistumiseni
gen. erikoistumiseni
genitive erikoistumiseni erikoistumisteni
erikoistumisieni
partitive erikoistumistani erikoistumisiani
inessive erikoistumisessani erikoistumisissani
elative erikoistumisestani erikoistumisistani
illative erikoistumiseeni erikoistumisiini
adessive erikoistumisellani erikoistumisillani
ablative erikoistumiseltani erikoistumisiltani
allative erikoistumiselleni erikoistumisilleni
essive erikoistumisenani erikoistumisinani
translative erikoistumisekseni erikoistumisikseni
abessive erikoistumisettani erikoistumisittani
instructive — —
comitative — erikoistumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative erikoistumisesi erikoistumisesi
accusative nom. erikoistumisesi erikoistumisesi
gen. erikoistumisesi
genitive erikoistumisesi erikoistumistesi
erikoistumisiesi
partitive erikoistumistasi erikoistumisiasi
inessive erikoistumisessasi erikoistumisissasi
elative erikoistumisestasi erikoistumisistasi
illative erikoistumiseesi erikoistumisiisi
adessive erikoistumisellasi erikoistumisillasi
ablative erikoistumiseltasi erikoistumisiltasi
allative erikoistumisellesi erikoistumisillesi
essive erikoistumisenasi erikoistumisinasi
translative erikoistumiseksesi erikoistumisiksesi
abessive erikoistumisettasi erikoistumisittasi
instructive — —
comitative — erikoistumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative erikoistumisemme erikoistumisemme
accusative nom. erikoistumisemme erikoistumisemme
gen. erikoistumisemme
genitive erikoistumisemme erikoistumistemme
erikoistumisiemme
partitive erikoistumistamme erikoistumisiamme
inessive erikoistumisessamme erikoistumisissamme
elative erikoistumisestamme erikoistumisistamme
illative erikoistumiseemme erikoistumisiimme
adessive erikoistumisellamme erikoistumisillamme
ablative erikoistumiseltamme erikoistumisiltamme
allative erikoistumisellemme erikoistumisillemme
essive erikoistumisenamme erikoistumisinamme
translative erikoistumiseksemme erikoistumisiksemme
abessive erikoistumisettamme erikoistumisittamme
instructive — —
comitative — erikoistumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative erikoistumisenne erikoistumisenne
accusative nom. erikoistumisenne erikoistumisenne
gen. erikoistumisenne
genitive erikoistumisenne erikoistumistenne
erikoistumisienne
partitive erikoistumistanne erikoistumisianne
inessive erikoistumisessanne erikoistumisissanne
elative erikoistumisestanne erikoistumisistanne
illative erikoistumiseenne erikoistumisiinne
adessive erikoistumisellanne erikoistumisillanne
ablative erikoistumiseltanne erikoistumisiltanne
allative erikoistumisellenne erikoistumisillenne
essive erikoistumisenanne erikoistumisinanne
translative erikoistumiseksenne erikoistumisiksenne
abessive erikoistumisettanne erikoistumisittanne
instructive — —
comitative — erikoistumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative erikoistumisensa erikoistumisensa
accusative nom. erikoistumisensa erikoistumisensa
gen. erikoistumisensa
genitive erikoistumisensa erikoistumistensa
erikoistumisiensa
partitive erikoistumistaan
erikoistumistansa 		erikoistumisiaan
erikoistumisiansa
inessive erikoistumisessaan
erikoistumisessansa 		erikoistumisissaan
erikoistumisissansa
elative erikoistumisestaan
erikoistumisestansa 		erikoistumisistaan
erikoistumisistansa
illative erikoistumiseensa erikoistumisiinsa
adessive erikoistumisellaan
erikoistumisellansa 		erikoistumisillaan
erikoistumisillansa
ablative erikoistumiseltaan
erikoistumiseltansa 		erikoistumisiltaan
erikoistumisiltansa
allative erikoistumiselleen
erikoistumisellensa 		erikoistumisilleen
erikoistumisillensa
essive erikoistumisenaan
erikoistumisenansa 		erikoistumisinaan
erikoistumisinansa
translative erikoistumisekseen
erikoistumiseksensa 		erikoistumisikseen
erikoistumisiksensa
abessive erikoistumisettaan
erikoistumisettansa 		erikoistumisittaan
erikoistumisittansa
instructive — —
comitative — erikoistumisineen
erikoistumisinensa

Synonyms

Derived terms

compounds
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.