erikoistuntija

Finnish

Etymology

erikois- +‎ tuntija

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈerikoi̯sˌtuntijɑ/, [ˈe̞riko̞i̯s̠ˌtun̪t̪ijɑ̝]
  • Rhymes: -untijɑ
  • Syllabification(key): e‧ri‧kois‧tun‧ti‧ja
  • Hyphenation(key): erikois‧tunti‧ja

Noun

erikoistuntija

  1. specialist, connoisseur

Declension

Inflection of erikoistuntija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative erikoistuntija erikoistuntijat
genitive erikoistuntijan erikoistuntijoiden
erikoistuntijoitten
partitive erikoistuntijaa erikoistuntijoita
illative erikoistuntijaan erikoistuntijoihin
singular plural
nominative erikoistuntija erikoistuntijat
accusative nom. erikoistuntija erikoistuntijat
gen. erikoistuntijan
genitive erikoistuntijan erikoistuntijoiden
erikoistuntijoitten
erikoistuntijain rare
partitive erikoistuntijaa erikoistuntijoita
inessive erikoistuntijassa erikoistuntijoissa
elative erikoistuntijasta erikoistuntijoista
illative erikoistuntijaan erikoistuntijoihin
adessive erikoistuntijalla erikoistuntijoilla
ablative erikoistuntijalta erikoistuntijoilta
allative erikoistuntijalle erikoistuntijoille
essive erikoistuntijana erikoistuntijoina
translative erikoistuntijaksi erikoistuntijoiksi
abessive erikoistuntijatta erikoistuntijoitta
instructive — erikoistuntijoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of erikoistuntija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative erikoistuntijani erikoistuntijani
accusative nom. erikoistuntijani erikoistuntijani
gen. erikoistuntijani
genitive erikoistuntijani erikoistuntijoideni
erikoistuntijoitteni
erikoistuntijaini rare
partitive erikoistuntijaani erikoistuntijoitani
inessive erikoistuntijassani erikoistuntijoissani
elative erikoistuntijastani erikoistuntijoistani
illative erikoistuntijaani erikoistuntijoihini
adessive erikoistuntijallani erikoistuntijoillani
ablative erikoistuntijaltani erikoistuntijoiltani
allative erikoistuntijalleni erikoistuntijoilleni
essive erikoistuntijanani erikoistuntijoinani
translative erikoistuntijakseni erikoistuntijoikseni
abessive erikoistuntijattani erikoistuntijoittani
instructive — —
comitative — erikoistuntijoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative erikoistuntijasi erikoistuntijasi
accusative nom. erikoistuntijasi erikoistuntijasi
gen. erikoistuntijasi
genitive erikoistuntijasi erikoistuntijoidesi
erikoistuntijoittesi
erikoistuntijaisi rare
partitive erikoistuntijaasi erikoistuntijoitasi
inessive erikoistuntijassasi erikoistuntijoissasi
elative erikoistuntijastasi erikoistuntijoistasi
illative erikoistuntijaasi erikoistuntijoihisi
adessive erikoistuntijallasi erikoistuntijoillasi
ablative erikoistuntijaltasi erikoistuntijoiltasi
allative erikoistuntijallesi erikoistuntijoillesi
essive erikoistuntijanasi erikoistuntijoinasi
translative erikoistuntijaksesi erikoistuntijoiksesi
abessive erikoistuntijattasi erikoistuntijoittasi
instructive — —
comitative — erikoistuntijoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative erikoistuntijamme erikoistuntijamme
accusative nom. erikoistuntijamme erikoistuntijamme
gen. erikoistuntijamme
genitive erikoistuntijamme erikoistuntijoidemme
erikoistuntijoittemme
erikoistuntijaimme rare
partitive erikoistuntijaamme erikoistuntijoitamme
inessive erikoistuntijassamme erikoistuntijoissamme
elative erikoistuntijastamme erikoistuntijoistamme
illative erikoistuntijaamme erikoistuntijoihimme
adessive erikoistuntijallamme erikoistuntijoillamme
ablative erikoistuntijaltamme erikoistuntijoiltamme
allative erikoistuntijallemme erikoistuntijoillemme
essive erikoistuntijanamme erikoistuntijoinamme
translative erikoistuntijaksemme erikoistuntijoiksemme
abessive erikoistuntijattamme erikoistuntijoittamme
instructive — —
comitative — erikoistuntijoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative erikoistuntijanne erikoistuntijanne
accusative nom. erikoistuntijanne erikoistuntijanne
gen. erikoistuntijanne
genitive erikoistuntijanne erikoistuntijoidenne
erikoistuntijoittenne
erikoistuntijainne rare
partitive erikoistuntijaanne erikoistuntijoitanne
inessive erikoistuntijassanne erikoistuntijoissanne
elative erikoistuntijastanne erikoistuntijoistanne
illative erikoistuntijaanne erikoistuntijoihinne
adessive erikoistuntijallanne erikoistuntijoillanne
ablative erikoistuntijaltanne erikoistuntijoiltanne
allative erikoistuntijallenne erikoistuntijoillenne
essive erikoistuntijananne erikoistuntijoinanne
translative erikoistuntijaksenne erikoistuntijoiksenne
abessive erikoistuntijattanne erikoistuntijoittanne
instructive — —
comitative — erikoistuntijoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative erikoistuntijansa erikoistuntijansa
accusative nom. erikoistuntijansa erikoistuntijansa
gen. erikoistuntijansa
genitive erikoistuntijansa erikoistuntijoidensa
erikoistuntijoittensa
erikoistuntijainsa rare
partitive erikoistuntijaansa erikoistuntijoitaan
erikoistuntijoitansa
inessive erikoistuntijassaan
erikoistuntijassansa 		erikoistuntijoissaan
erikoistuntijoissansa
elative erikoistuntijastaan
erikoistuntijastansa 		erikoistuntijoistaan
erikoistuntijoistansa
illative erikoistuntijaansa erikoistuntijoihinsa
adessive erikoistuntijallaan
erikoistuntijallansa 		erikoistuntijoillaan
erikoistuntijoillansa
ablative erikoistuntijaltaan
erikoistuntijaltansa 		erikoistuntijoiltaan
erikoistuntijoiltansa
allative erikoistuntijalleen
erikoistuntijallensa 		erikoistuntijoilleen
erikoistuntijoillensa
essive erikoistuntijanaan
erikoistuntijanansa 		erikoistuntijoinaan
erikoistuntijoinansa
translative erikoistuntijakseen
erikoistuntijaksensa 		erikoistuntijoikseen
erikoistuntijoiksensa
abessive erikoistuntijattaan
erikoistuntijattansa 		erikoistuntijoittaan
erikoistuntijoittansa
instructive — —
comitative — erikoistuntijoineen
erikoistuntijoinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.