erikoistunut

Finnish

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈerikoi̯stunut/, [ˈe̞riˌko̞i̯s̠tunut̪]
  • Rhymes: -oistunut
  • Syllabification(key): e‧ri‧kois‧tu‧nut
  • Hyphenation(key): eri‧kois‧tu‧nut

Adjective

erikoistunut (comparative erikoistuneempi, superlative erikoistunein)

  1. specialized, specialised

Declension

Inflection of erikoistunut (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative erikoistunut erikoistuneet
genitive erikoistuneen erikoistuneiden
erikoistuneitten
partitive erikoistunutta erikoistuneita
illative erikoistuneeseen erikoistuneisiin
erikoistuneihin
singular plural
nominative erikoistunut erikoistuneet
accusative nom. erikoistunut erikoistuneet
gen. erikoistuneen
genitive erikoistuneen erikoistuneiden
erikoistuneitten
partitive erikoistunutta erikoistuneita
inessive erikoistuneessa erikoistuneissa
elative erikoistuneesta erikoistuneista
illative erikoistuneeseen erikoistuneisiin
erikoistuneihin
adessive erikoistuneella erikoistuneilla
ablative erikoistuneelta erikoistuneilta
allative erikoistuneelle erikoistuneille
essive erikoistuneena erikoistuneina
translative erikoistuneeksi erikoistuneiksi
abessive erikoistuneetta erikoistuneitta
instructive — erikoistunein
comitative — erikoistuneine
Possessive forms of erikoistunut (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative erikoistuneeni erikoistuneeni
accusative nom. erikoistuneeni erikoistuneeni
gen. erikoistuneeni
genitive erikoistuneeni erikoistuneideni
erikoistuneitteni
partitive erikoistunuttani erikoistuneitani
inessive erikoistuneessani erikoistuneissani
elative erikoistuneestani erikoistuneistani
illative erikoistuneeseeni erikoistuneisiini
erikoistuneihini
adessive erikoistuneellani erikoistuneillani
ablative erikoistuneeltani erikoistuneiltani
allative erikoistuneelleni erikoistuneilleni
essive erikoistuneenani erikoistuneinani
translative erikoistuneekseni erikoistuneikseni
abessive erikoistuneettani erikoistuneittani
instructive — —
comitative — erikoistuneineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative erikoistuneesi erikoistuneesi
accusative nom. erikoistuneesi erikoistuneesi
gen. erikoistuneesi
genitive erikoistuneesi erikoistuneidesi
erikoistuneittesi
partitive erikoistunuttasi erikoistuneitasi
inessive erikoistuneessasi erikoistuneissasi
elative erikoistuneestasi erikoistuneistasi
illative erikoistuneeseesi erikoistuneisiisi
erikoistuneihisi
adessive erikoistuneellasi erikoistuneillasi
ablative erikoistuneeltasi erikoistuneiltasi
allative erikoistuneellesi erikoistuneillesi
essive erikoistuneenasi erikoistuneinasi
translative erikoistuneeksesi erikoistuneiksesi
abessive erikoistuneettasi erikoistuneittasi
instructive — —
comitative — erikoistuneinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative erikoistuneemme erikoistuneemme
accusative nom. erikoistuneemme erikoistuneemme
gen. erikoistuneemme
genitive erikoistuneemme erikoistuneidemme
erikoistuneittemme
partitive erikoistunuttamme erikoistuneitamme
inessive erikoistuneessamme erikoistuneissamme
elative erikoistuneestamme erikoistuneistamme
illative erikoistuneeseemme erikoistuneisiimme
erikoistuneihimme
adessive erikoistuneellamme erikoistuneillamme
ablative erikoistuneeltamme erikoistuneiltamme
allative erikoistuneellemme erikoistuneillemme
essive erikoistuneenamme erikoistuneinamme
translative erikoistuneeksemme erikoistuneiksemme
abessive erikoistuneettamme erikoistuneittamme
instructive — —
comitative — erikoistuneinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative erikoistuneenne erikoistuneenne
accusative nom. erikoistuneenne erikoistuneenne
gen. erikoistuneenne
genitive erikoistuneenne erikoistuneidenne
erikoistuneittenne
partitive erikoistunuttanne erikoistuneitanne
inessive erikoistuneessanne erikoistuneissanne
elative erikoistuneestanne erikoistuneistanne
illative erikoistuneeseenne erikoistuneisiinne
erikoistuneihinne
adessive erikoistuneellanne erikoistuneillanne
ablative erikoistuneeltanne erikoistuneiltanne
allative erikoistuneellenne erikoistuneillenne
essive erikoistuneenanne erikoistuneinanne
translative erikoistuneeksenne erikoistuneiksenne
abessive erikoistuneettanne erikoistuneittanne
instructive — —
comitative — erikoistuneinenne
third-person possessor
singular plural
nominative erikoistuneensa erikoistuneensa
accusative nom. erikoistuneensa erikoistuneensa
gen. erikoistuneensa
genitive erikoistuneensa erikoistuneidensa
erikoistuneittensa
partitive erikoistunuttaan
erikoistunuttansa 		erikoistuneitaan
erikoistuneitansa
inessive erikoistuneessaan
erikoistuneessansa 		erikoistuneissaan
erikoistuneissansa
elative erikoistuneestaan
erikoistuneestansa 		erikoistuneistaan
erikoistuneistansa
illative erikoistuneeseensa erikoistuneisiinsa
erikoistuneihinsa
adessive erikoistuneellaan
erikoistuneellansa 		erikoistuneillaan
erikoistuneillansa
ablative erikoistuneeltaan
erikoistuneeltansa 		erikoistuneiltaan
erikoistuneiltansa
allative erikoistuneelleen
erikoistuneellensa 		erikoistuneilleen
erikoistuneillensa
essive erikoistuneenaan
erikoistuneenansa 		erikoistuneinaan
erikoistuneinansa
translative erikoistuneekseen
erikoistuneeksensa 		erikoistuneikseen
erikoistuneiksensa
abessive erikoistuneettaan
erikoistuneettansa 		erikoistuneittaan
erikoistuneittansa
instructive — —
comitative — erikoistuneineen
erikoistuneinensa

Participle

erikoistunut

  1. past active participle of erikoistua

Verb

erikoistunut

  1. past indicative connegative of erikoistua
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.