erilaistuminen

Finnish

Etymology

erilaistua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈerilɑi̯stuminen/, [ˈe̞riˌlɑ̝i̯s̠tuˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): e‧ri‧lais‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): eri‧lais‧tu‧mi‧nen

Noun

erilaistuminen

  1. verbal noun of erilaistua
    1. specialization, becoming different; (biology) differentiation

Declension

Inflection of erilaistuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative erilaistuminen erilaistumiset
genitive erilaistumisen erilaistumisten
erilaistumisien
partitive erilaistumista erilaistumisia
illative erilaistumiseen erilaistumisiin
singular plural
nominative erilaistuminen erilaistumiset
accusative nom. erilaistuminen erilaistumiset
gen. erilaistumisen
genitive erilaistumisen erilaistumisten
erilaistumisien
partitive erilaistumista erilaistumisia
inessive erilaistumisessa erilaistumisissa
elative erilaistumisesta erilaistumisista
illative erilaistumiseen erilaistumisiin
adessive erilaistumisella erilaistumisilla
ablative erilaistumiselta erilaistumisilta
allative erilaistumiselle erilaistumisille
essive erilaistumisena erilaistumisina
translative erilaistumiseksi erilaistumisiksi
abessive erilaistumisetta erilaistumisitta
instructive — erilaistumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of erilaistuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative erilaistumiseni erilaistumiseni
accusative nom. erilaistumiseni erilaistumiseni
gen. erilaistumiseni
genitive erilaistumiseni erilaistumisteni
erilaistumisieni
partitive erilaistumistani erilaistumisiani
inessive erilaistumisessani erilaistumisissani
elative erilaistumisestani erilaistumisistani
illative erilaistumiseeni erilaistumisiini
adessive erilaistumisellani erilaistumisillani
ablative erilaistumiseltani erilaistumisiltani
allative erilaistumiselleni erilaistumisilleni
essive erilaistumisenani erilaistumisinani
translative erilaistumisekseni erilaistumisikseni
abessive erilaistumisettani erilaistumisittani
instructive — —
comitative — erilaistumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative erilaistumisesi erilaistumisesi
accusative nom. erilaistumisesi erilaistumisesi
gen. erilaistumisesi
genitive erilaistumisesi erilaistumistesi
erilaistumisiesi
partitive erilaistumistasi erilaistumisiasi
inessive erilaistumisessasi erilaistumisissasi
elative erilaistumisestasi erilaistumisistasi
illative erilaistumiseesi erilaistumisiisi
adessive erilaistumisellasi erilaistumisillasi
ablative erilaistumiseltasi erilaistumisiltasi
allative erilaistumisellesi erilaistumisillesi
essive erilaistumisenasi erilaistumisinasi
translative erilaistumiseksesi erilaistumisiksesi
abessive erilaistumisettasi erilaistumisittasi
instructive — —
comitative — erilaistumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative erilaistumisemme erilaistumisemme
accusative nom. erilaistumisemme erilaistumisemme
gen. erilaistumisemme
genitive erilaistumisemme erilaistumistemme
erilaistumisiemme
partitive erilaistumistamme erilaistumisiamme
inessive erilaistumisessamme erilaistumisissamme
elative erilaistumisestamme erilaistumisistamme
illative erilaistumiseemme erilaistumisiimme
adessive erilaistumisellamme erilaistumisillamme
ablative erilaistumiseltamme erilaistumisiltamme
allative erilaistumisellemme erilaistumisillemme
essive erilaistumisenamme erilaistumisinamme
translative erilaistumiseksemme erilaistumisiksemme
abessive erilaistumisettamme erilaistumisittamme
instructive — —
comitative — erilaistumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative erilaistumisenne erilaistumisenne
accusative nom. erilaistumisenne erilaistumisenne
gen. erilaistumisenne
genitive erilaistumisenne erilaistumistenne
erilaistumisienne
partitive erilaistumistanne erilaistumisianne
inessive erilaistumisessanne erilaistumisissanne
elative erilaistumisestanne erilaistumisistanne
illative erilaistumiseenne erilaistumisiinne
adessive erilaistumisellanne erilaistumisillanne
ablative erilaistumiseltanne erilaistumisiltanne
allative erilaistumisellenne erilaistumisillenne
essive erilaistumisenanne erilaistumisinanne
translative erilaistumiseksenne erilaistumisiksenne
abessive erilaistumisettanne erilaistumisittanne
instructive — —
comitative — erilaistumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative erilaistumisensa erilaistumisensa
accusative nom. erilaistumisensa erilaistumisensa
gen. erilaistumisensa
genitive erilaistumisensa erilaistumistensa
erilaistumisiensa
partitive erilaistumistaan
erilaistumistansa 		erilaistumisiaan
erilaistumisiansa
inessive erilaistumisessaan
erilaistumisessansa 		erilaistumisissaan
erilaistumisissansa
elative erilaistumisestaan
erilaistumisestansa 		erilaistumisistaan
erilaistumisistansa
illative erilaistumiseensa erilaistumisiinsa
adessive erilaistumisellaan
erilaistumisellansa 		erilaistumisillaan
erilaistumisillansa
ablative erilaistumiseltaan
erilaistumiseltansa 		erilaistumisiltaan
erilaistumisiltansa
allative erilaistumiselleen
erilaistumisellensa 		erilaistumisilleen
erilaistumisillensa
essive erilaistumisenaan
erilaistumisenansa 		erilaistumisinaan
erilaistumisinansa
translative erilaistumisekseen
erilaistumiseksensa 		erilaistumisikseen
erilaistumisiksensa
abessive erilaistumisettaan
erilaistumisettansa 		erilaistumisittaan
erilaistumisittansa
instructive — —
comitative — erilaistumisineen
erilaistumisinensa

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.