erkaantuminen

Finnish

Etymology

erkaantua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈerkɑːntuminen/, [ˈe̞rkɑ̝ːn̪ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): er‧kaan‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): er‧kaan‧tu‧mi‧nen

Noun

erkaantuminen

  1. verbal noun of erkaantua
    1. diverging

Declension

Inflection of erkaantuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative erkaantuminen erkaantumiset
genitive erkaantumisen erkaantumisten
erkaantumisien
partitive erkaantumista erkaantumisia
illative erkaantumiseen erkaantumisiin
singular plural
nominative erkaantuminen erkaantumiset
accusative nom. erkaantuminen erkaantumiset
gen. erkaantumisen
genitive erkaantumisen erkaantumisten
erkaantumisien
partitive erkaantumista erkaantumisia
inessive erkaantumisessa erkaantumisissa
elative erkaantumisesta erkaantumisista
illative erkaantumiseen erkaantumisiin
adessive erkaantumisella erkaantumisilla
ablative erkaantumiselta erkaantumisilta
allative erkaantumiselle erkaantumisille
essive erkaantumisena erkaantumisina
translative erkaantumiseksi erkaantumisiksi
abessive erkaantumisetta erkaantumisitta
instructive — erkaantumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of erkaantuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative erkaantumiseni erkaantumiseni
accusative nom. erkaantumiseni erkaantumiseni
gen. erkaantumiseni
genitive erkaantumiseni erkaantumisteni
erkaantumisieni
partitive erkaantumistani erkaantumisiani
inessive erkaantumisessani erkaantumisissani
elative erkaantumisestani erkaantumisistani
illative erkaantumiseeni erkaantumisiini
adessive erkaantumisellani erkaantumisillani
ablative erkaantumiseltani erkaantumisiltani
allative erkaantumiselleni erkaantumisilleni
essive erkaantumisenani erkaantumisinani
translative erkaantumisekseni erkaantumisikseni
abessive erkaantumisettani erkaantumisittani
instructive — —
comitative — erkaantumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative erkaantumisesi erkaantumisesi
accusative nom. erkaantumisesi erkaantumisesi
gen. erkaantumisesi
genitive erkaantumisesi erkaantumistesi
erkaantumisiesi
partitive erkaantumistasi erkaantumisiasi
inessive erkaantumisessasi erkaantumisissasi
elative erkaantumisestasi erkaantumisistasi
illative erkaantumiseesi erkaantumisiisi
adessive erkaantumisellasi erkaantumisillasi
ablative erkaantumiseltasi erkaantumisiltasi
allative erkaantumisellesi erkaantumisillesi
essive erkaantumisenasi erkaantumisinasi
translative erkaantumiseksesi erkaantumisiksesi
abessive erkaantumisettasi erkaantumisittasi
instructive — —
comitative — erkaantumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative erkaantumisemme erkaantumisemme
accusative nom. erkaantumisemme erkaantumisemme
gen. erkaantumisemme
genitive erkaantumisemme erkaantumistemme
erkaantumisiemme
partitive erkaantumistamme erkaantumisiamme
inessive erkaantumisessamme erkaantumisissamme
elative erkaantumisestamme erkaantumisistamme
illative erkaantumiseemme erkaantumisiimme
adessive erkaantumisellamme erkaantumisillamme
ablative erkaantumiseltamme erkaantumisiltamme
allative erkaantumisellemme erkaantumisillemme
essive erkaantumisenamme erkaantumisinamme
translative erkaantumiseksemme erkaantumisiksemme
abessive erkaantumisettamme erkaantumisittamme
instructive — —
comitative — erkaantumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative erkaantumisenne erkaantumisenne
accusative nom. erkaantumisenne erkaantumisenne
gen. erkaantumisenne
genitive erkaantumisenne erkaantumistenne
erkaantumisienne
partitive erkaantumistanne erkaantumisianne
inessive erkaantumisessanne erkaantumisissanne
elative erkaantumisestanne erkaantumisistanne
illative erkaantumiseenne erkaantumisiinne
adessive erkaantumisellanne erkaantumisillanne
ablative erkaantumiseltanne erkaantumisiltanne
allative erkaantumisellenne erkaantumisillenne
essive erkaantumisenanne erkaantumisinanne
translative erkaantumiseksenne erkaantumisiksenne
abessive erkaantumisettanne erkaantumisittanne
instructive — —
comitative — erkaantumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative erkaantumisensa erkaantumisensa
accusative nom. erkaantumisensa erkaantumisensa
gen. erkaantumisensa
genitive erkaantumisensa erkaantumistensa
erkaantumisiensa
partitive erkaantumistaan
erkaantumistansa 		erkaantumisiaan
erkaantumisiansa
inessive erkaantumisessaan
erkaantumisessansa 		erkaantumisissaan
erkaantumisissansa
elative erkaantumisestaan
erkaantumisestansa 		erkaantumisistaan
erkaantumisistansa
illative erkaantumiseensa erkaantumisiinsa
adessive erkaantumisellaan
erkaantumisellansa 		erkaantumisillaan
erkaantumisillansa
ablative erkaantumiseltaan
erkaantumiseltansa 		erkaantumisiltaan
erkaantumisiltansa
allative erkaantumiselleen
erkaantumisellensa 		erkaantumisilleen
erkaantumisillensa
essive erkaantumisenaan
erkaantumisenansa 		erkaantumisinaan
erkaantumisinansa
translative erkaantumisekseen
erkaantumiseksensa 		erkaantumisikseen
erkaantumisiksensa
abessive erkaantumisettaan
erkaantumisettansa 		erkaantumisittaan
erkaantumisittansa
instructive — —
comitative — erkaantumisineen
erkaantumisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.