eroitella

Ingrian

Etymology

From eroittaa (“to pick out”) +‎ -ella.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈeroi̯telːɑ/, [ˈe̞ro̞i̯te̞ɫː]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈeroi̯telːɑ/, [ˈe̞rˑo̞i̯ˌd̥e̞ɫːɑ]
  • Rhymes: -eroi̯telː, -elːɑ
  • Hyphenation: e‧roi‧tel‧la

Verb

eroitella

  1. (transitive) to pick out; distinguish

Conjugation

Conjugation of eroitella (type 12/kuulla, tt-t gradation, gemination)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular eroittelen en eroittele 1st singular oon eroitelt, oon eroitellut en oo eroitelt, en oo eroitellut
2nd singular eroittelet et eroittele 2nd singular oot eroitelt, oot eroitellut et oo eroitelt, et oo eroitellut
3rd singular eroittelloo ei eroittele 3rd singular ono eroitelt, ono eroitellut ei oo eroitelt, ei oo eroitellut
1st plural eroittelemma emmä eroittele 1st plural oomma eroitelleet emmä oo eroitelleet
2nd plural eroitteletta että eroittele 2nd plural ootta eroitelleet että oo eroitelleet
3rd plural eroittelloot1), eroittelevat2), eroitellaa evät eroittele, ei eroitella 3rd plural ovat eroitelleet evät oo eroitelleet, ei oo eroiteltu
impersonal eroitellaa ei eroitella impersonal ono eroiteltu ei oo eroiteltu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular eroittelin en eroitelt, en eroitellut 1st singular olin eroitelt, olin eroitellut en olt eroitelt, en olt eroitellut
2nd singular eroittelit et eroitelt, et eroitellut 2nd singular olit eroitelt, olit eroitellut et olt eroitelt, et olt eroitellut
3rd singular eroitteli ei eroitelt, ei eroitellut 3rd singular oli eroitelt, oli eroitellut ei olt eroitelt, ei olt eroitellut
1st plural eroittelimma emmä eroitelleet 1st plural olimma eroitelleet emmä olleet eroitelleet
2nd plural eroittelitta että eroitelleet 2nd plural olitta eroitelleet että olleet eroitelleet
3rd plural eroittelliit1), eroittelivat2), eroiteltii evät eroitelleet, ei eroiteltu 3rd plural olivat eroitelleet evät olleet eroitelleet, ei olt eroiteltu
impersonal eroiteltii ei eroiteltu impersonal oli eroiteltu ei olt eroiteltu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular eroittelisin en eroittelis 1st singular olisin eroitelt, olisin eroitellut en olis eroitelt, en olis eroitellut
2nd singular eroittelisit, eroittelliist1) et eroittelis 2nd singular olisit eroitelt, olisit eroitellut et olis eroitelt, et olis eroitellut
3rd singular eroittelis ei eroittelis 3rd singular olis eroitelt, olis eroitellut ei olis eroitelt, ei olis eroitellut
1st plural eroittelisimma emmä eroittelis 1st plural olisimma eroitelleet emmä olis eroitelleet
2nd plural eroittelisitta että eroittelis 2nd plural olisitta eroitelleet että olis eroitelleet
3rd plural eroittelisiit1), eroittelisivat2), eroiteltais evät eroittelis, ei eroiteltais 3rd plural olisivat eroitelleet evät olis eroitelleet, ei olis eroiteltu
impersonal eroiteltais ei eroiteltais impersonal olis eroiteltu ei olis eroiteltu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular eroittele elä eroittele 2nd singular oo eroitelt, oo eroitellut elä oo eroitelt, elä oo eroitellut
3rd singular eroitelkoo elköö eroitelko 3rd singular olkoo eroitelt, olkoo eroitellut elköö olko eroitelt, elköö olko eroitellut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural eroitelkaa elkää eroitelko 2nd plural olkaa eroitelleet elkää olko eroitelleet
3rd plural eroitelkoot elkööt eroitelko, elköö eroiteltako 3rd plural olkoot eroitelleet elkööt olko eroitelleet, elköö olko eroiteltu
impersonal eroiteltakoo elköö eroiteltako impersonal olkoo eroiteltu elköö olko eroiteltu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular eroitellen en eroitelle
2nd singular eroitellet et eroitelle
3rd singular eroitelloo ei eroitelle
1st plural eroitellemma emmä eroitelle
2nd plural eroitelletta että eroitelle
3rd plural eroitelloot evät eroitelle, ei eroiteltane
impersonal eroiteltanoo ei eroiteltane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st eroitella present eroitteleva eroiteltava
2nd inessive eroitellees past eroitelt, eroitellut eroiteltu
instructive eroitellen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (eroitelkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative eroittelomaa
inessive eroittelomaas
elative eroittelomast
abessive eroittelomata
4th nominative eroittelomiin
partitive eroittelomista, eroittelomist

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 36
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.