esinetutkimus

Finnish

Etymology

esine +‎ tutkimus

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈesineˣˌtutkimus/, [ˈe̞s̠ine̞t̪̚ˌt̪ut̪k̟imus̠]
  • Rhymes: -utkimus
  • Syllabification(key): e‧si‧ne‧tut‧ki‧mus
  • Hyphenation(key): esine‧tutki‧mus

Noun

esinetutkimus

  1. (archaeology) study of or with artifacts

Declension

Inflection of esinetutkimus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative esinetutkimus esinetutkimukset
genitive esinetutkimuksen esinetutkimusten
esinetutkimuksien
partitive esinetutkimusta esinetutkimuksia
illative esinetutkimukseen esinetutkimuksiin
singular plural
nominative esinetutkimus esinetutkimukset
accusative nom. esinetutkimus esinetutkimukset
gen. esinetutkimuksen
genitive esinetutkimuksen esinetutkimusten
esinetutkimuksien
partitive esinetutkimusta esinetutkimuksia
inessive esinetutkimuksessa esinetutkimuksissa
elative esinetutkimuksesta esinetutkimuksista
illative esinetutkimukseen esinetutkimuksiin
adessive esinetutkimuksella esinetutkimuksilla
ablative esinetutkimukselta esinetutkimuksilta
allative esinetutkimukselle esinetutkimuksille
essive esinetutkimuksena esinetutkimuksina
translative esinetutkimukseksi esinetutkimuksiksi
abessive esinetutkimuksetta esinetutkimuksitta
instructive — esinetutkimuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of esinetutkimus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative esinetutkimukseni esinetutkimukseni
accusative nom. esinetutkimukseni esinetutkimukseni
gen. esinetutkimukseni
genitive esinetutkimukseni esinetutkimusteni
esinetutkimuksieni
partitive esinetutkimustani esinetutkimuksiani
inessive esinetutkimuksessani esinetutkimuksissani
elative esinetutkimuksestani esinetutkimuksistani
illative esinetutkimukseeni esinetutkimuksiini
adessive esinetutkimuksellani esinetutkimuksillani
ablative esinetutkimukseltani esinetutkimuksiltani
allative esinetutkimukselleni esinetutkimuksilleni
essive esinetutkimuksenani esinetutkimuksinani
translative esinetutkimuksekseni esinetutkimuksikseni
abessive esinetutkimuksettani esinetutkimuksittani
instructive — —
comitative — esinetutkimuksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative esinetutkimuksesi esinetutkimuksesi
accusative nom. esinetutkimuksesi esinetutkimuksesi
gen. esinetutkimuksesi
genitive esinetutkimuksesi esinetutkimustesi
esinetutkimuksiesi
partitive esinetutkimustasi esinetutkimuksiasi
inessive esinetutkimuksessasi esinetutkimuksissasi
elative esinetutkimuksestasi esinetutkimuksistasi
illative esinetutkimukseesi esinetutkimuksiisi
adessive esinetutkimuksellasi esinetutkimuksillasi
ablative esinetutkimukseltasi esinetutkimuksiltasi
allative esinetutkimuksellesi esinetutkimuksillesi
essive esinetutkimuksenasi esinetutkimuksinasi
translative esinetutkimukseksesi esinetutkimuksiksesi
abessive esinetutkimuksettasi esinetutkimuksittasi
instructive — —
comitative — esinetutkimuksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative esinetutkimuksemme esinetutkimuksemme
accusative nom. esinetutkimuksemme esinetutkimuksemme
gen. esinetutkimuksemme
genitive esinetutkimuksemme esinetutkimustemme
esinetutkimuksiemme
partitive esinetutkimustamme esinetutkimuksiamme
inessive esinetutkimuksessamme esinetutkimuksissamme
elative esinetutkimuksestamme esinetutkimuksistamme
illative esinetutkimukseemme esinetutkimuksiimme
adessive esinetutkimuksellamme esinetutkimuksillamme
ablative esinetutkimukseltamme esinetutkimuksiltamme
allative esinetutkimuksellemme esinetutkimuksillemme
essive esinetutkimuksenamme esinetutkimuksinamme
translative esinetutkimukseksemme esinetutkimuksiksemme
abessive esinetutkimuksettamme esinetutkimuksittamme
instructive — —
comitative — esinetutkimuksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative esinetutkimuksenne esinetutkimuksenne
accusative nom. esinetutkimuksenne esinetutkimuksenne
gen. esinetutkimuksenne
genitive esinetutkimuksenne esinetutkimustenne
esinetutkimuksienne
partitive esinetutkimustanne esinetutkimuksianne
inessive esinetutkimuksessanne esinetutkimuksissanne
elative esinetutkimuksestanne esinetutkimuksistanne
illative esinetutkimukseenne esinetutkimuksiinne
adessive esinetutkimuksellanne esinetutkimuksillanne
ablative esinetutkimukseltanne esinetutkimuksiltanne
allative esinetutkimuksellenne esinetutkimuksillenne
essive esinetutkimuksenanne esinetutkimuksinanne
translative esinetutkimukseksenne esinetutkimuksiksenne
abessive esinetutkimuksettanne esinetutkimuksittanne
instructive — —
comitative — esinetutkimuksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative esinetutkimuksensa esinetutkimuksensa
accusative nom. esinetutkimuksensa esinetutkimuksensa
gen. esinetutkimuksensa
genitive esinetutkimuksensa esinetutkimustensa
esinetutkimuksiensa
partitive esinetutkimustaan
esinetutkimustansa 		esinetutkimuksiaan
esinetutkimuksiansa
inessive esinetutkimuksessaan
esinetutkimuksessansa 		esinetutkimuksissaan
esinetutkimuksissansa
elative esinetutkimuksestaan
esinetutkimuksestansa 		esinetutkimuksistaan
esinetutkimuksistansa
illative esinetutkimukseensa esinetutkimuksiinsa
adessive esinetutkimuksellaan
esinetutkimuksellansa 		esinetutkimuksillaan
esinetutkimuksillansa
ablative esinetutkimukseltaan
esinetutkimukseltansa 		esinetutkimuksiltaan
esinetutkimuksiltansa
allative esinetutkimukselleen
esinetutkimuksellensa 		esinetutkimuksilleen
esinetutkimuksillensa
essive esinetutkimuksenaan
esinetutkimuksenansa 		esinetutkimuksinaan
esinetutkimuksinansa
translative esinetutkimuksekseen
esinetutkimukseksensa 		esinetutkimuksikseen
esinetutkimuksiksensa
abessive esinetutkimuksettaan
esinetutkimuksettansa 		esinetutkimuksittaan
esinetutkimuksittansa
instructive — —
comitative — esinetutkimuksineen
esinetutkimuksinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.