esitutkinta

Finnish

Etymology

esi- +‎ tutkinta

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈesiˌtutkintɑ/, [ˈe̞s̠iˌt̪ut̪k̟in̪t̪ɑ̝]
  • Rhymes: -utkintɑ
  • Syllabification(key): e‧si‧tut‧kin‧ta
  • Hyphenation(key): esi‧tutkin‧ta

Noun

esitutkinta

  1. (law) criminal investigation (formal term for the process of police investigation after which the matter is forwarded to a prosecuting official)

Declension

Inflection of esitutkinta (Kotus type 9*J/kala, nt-nn gradation)
nominative esitutkinta esitutkinnat
genitive esitutkinnan esitutkintojen
partitive esitutkintaa esitutkintoja
illative esitutkintaan esitutkintoihin
singular plural
nominative esitutkinta esitutkinnat
accusative nom. esitutkinta esitutkinnat
gen. esitutkinnan
genitive esitutkinnan esitutkintojen
esitutkintain rare
partitive esitutkintaa esitutkintoja
inessive esitutkinnassa esitutkinnoissa
elative esitutkinnasta esitutkinnoista
illative esitutkintaan esitutkintoihin
adessive esitutkinnalla esitutkinnoilla
ablative esitutkinnalta esitutkinnoilta
allative esitutkinnalle esitutkinnoille
essive esitutkintana esitutkintoina
translative esitutkinnaksi esitutkinnoiksi
abessive esitutkinnatta esitutkinnoitta
instructive — esitutkinnoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of esitutkinta (Kotus type 9*J/kala, nt-nn gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative esitutkintani esitutkintani
accusative nom. esitutkintani esitutkintani
gen. esitutkintani
genitive esitutkintani esitutkintojeni
esitutkintaini rare
partitive esitutkintaani esitutkintojani
inessive esitutkinnassani esitutkinnoissani
elative esitutkinnastani esitutkinnoistani
illative esitutkintaani esitutkintoihini
adessive esitutkinnallani esitutkinnoillani
ablative esitutkinnaltani esitutkinnoiltani
allative esitutkinnalleni esitutkinnoilleni
essive esitutkintanani esitutkintoinani
translative esitutkinnakseni esitutkinnoikseni
abessive esitutkinnattani esitutkinnoittani
instructive — —
comitative — esitutkintoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative esitutkintasi esitutkintasi
accusative nom. esitutkintasi esitutkintasi
gen. esitutkintasi
genitive esitutkintasi esitutkintojesi
esitutkintaisi rare
partitive esitutkintaasi esitutkintojasi
inessive esitutkinnassasi esitutkinnoissasi
elative esitutkinnastasi esitutkinnoistasi
illative esitutkintaasi esitutkintoihisi
adessive esitutkinnallasi esitutkinnoillasi
ablative esitutkinnaltasi esitutkinnoiltasi
allative esitutkinnallesi esitutkinnoillesi
essive esitutkintanasi esitutkintoinasi
translative esitutkinnaksesi esitutkinnoiksesi
abessive esitutkinnattasi esitutkinnoittasi
instructive — —
comitative — esitutkintoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative esitutkintamme esitutkintamme
accusative nom. esitutkintamme esitutkintamme
gen. esitutkintamme
genitive esitutkintamme esitutkintojemme
esitutkintaimme rare
partitive esitutkintaamme esitutkintojamme
inessive esitutkinnassamme esitutkinnoissamme
elative esitutkinnastamme esitutkinnoistamme
illative esitutkintaamme esitutkintoihimme
adessive esitutkinnallamme esitutkinnoillamme
ablative esitutkinnaltamme esitutkinnoiltamme
allative esitutkinnallemme esitutkinnoillemme
essive esitutkintanamme esitutkintoinamme
translative esitutkinnaksemme esitutkinnoiksemme
abessive esitutkinnattamme esitutkinnoittamme
instructive — —
comitative — esitutkintoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative esitutkintanne esitutkintanne
accusative nom. esitutkintanne esitutkintanne
gen. esitutkintanne
genitive esitutkintanne esitutkintojenne
esitutkintainne rare
partitive esitutkintaanne esitutkintojanne
inessive esitutkinnassanne esitutkinnoissanne
elative esitutkinnastanne esitutkinnoistanne
illative esitutkintaanne esitutkintoihinne
adessive esitutkinnallanne esitutkinnoillanne
ablative esitutkinnaltanne esitutkinnoiltanne
allative esitutkinnallenne esitutkinnoillenne
essive esitutkintananne esitutkintoinanne
translative esitutkinnaksenne esitutkinnoiksenne
abessive esitutkinnattanne esitutkinnoittanne
instructive — —
comitative — esitutkintoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative esitutkintansa esitutkintansa
accusative nom. esitutkintansa esitutkintansa
gen. esitutkintansa
genitive esitutkintansa esitutkintojensa
esitutkintainsa rare
partitive esitutkintaansa esitutkintojaan
esitutkintojansa
inessive esitutkinnassaan
esitutkinnassansa 		esitutkinnoissaan
esitutkinnoissansa
elative esitutkinnastaan
esitutkinnastansa 		esitutkinnoistaan
esitutkinnoistansa
illative esitutkintaansa esitutkintoihinsa
adessive esitutkinnallaan
esitutkinnallansa 		esitutkinnoillaan
esitutkinnoillansa
ablative esitutkinnaltaan
esitutkinnaltansa 		esitutkinnoiltaan
esitutkinnoiltansa
allative esitutkinnalleen
esitutkinnallensa 		esitutkinnoilleen
esitutkinnoillensa
essive esitutkintanaan
esitutkintanansa 		esitutkintoinaan
esitutkintoinansa
translative esitutkinnakseen
esitutkinnaksensa 		esitutkinnoikseen
esitutkinnoiksensa
abessive esitutkinnattaan
esitutkinnattansa 		esitutkinnoittaan
esitutkinnoittansa
instructive — —
comitative — esitutkintoineen
esitutkintoinensa

Derived terms

compounds

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.