evankelisuus

Finnish

Etymology

evankelinen +‎ -uus

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈeʋɑŋkelisuːs/, [ˈe̞ʋɑ̝ŋˌk̟e̞lis̠uːs̠]
  • Rhymes: -elisuːs
  • Syllabification(key): e‧van‧ke‧li‧suus
  • Hyphenation(key): evan‧ke‧li‧suus

Noun

evankelisuus

  1. (Christianity) A Lutheran revivalist movement in Finland advocating free grace and associated with confessional Lutheranism.
  2. (Christianity) evangelicalism

Declension

Inflection of evankelisuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
nominative evankelisuus evankelisuudet
genitive evankelisuuden evankelisuuksien
partitive evankelisuutta evankelisuuksia
illative evankelisuuteen evankelisuuksiin
singular plural
nominative evankelisuus evankelisuudet
accusative nom. evankelisuus evankelisuudet
gen. evankelisuuden
genitive evankelisuuden evankelisuuksien
partitive evankelisuutta evankelisuuksia
inessive evankelisuudessa evankelisuuksissa
elative evankelisuudesta evankelisuuksista
illative evankelisuuteen evankelisuuksiin
adessive evankelisuudella evankelisuuksilla
ablative evankelisuudelta evankelisuuksilta
allative evankelisuudelle evankelisuuksille
essive evankelisuutena evankelisuuksina
translative evankelisuudeksi evankelisuuksiksi
abessive evankelisuudetta evankelisuuksitta
instructive — evankelisuuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of evankelisuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative evankelisuuteni evankelisuuteni
accusative nom. evankelisuuteni evankelisuuteni
gen. evankelisuuteni
genitive evankelisuuteni evankelisuuksieni
partitive evankelisuuttani evankelisuuksiani
inessive evankelisuudessani evankelisuuksissani
elative evankelisuudestani evankelisuuksistani
illative evankelisuuteeni evankelisuuksiini
adessive evankelisuudellani evankelisuuksillani
ablative evankelisuudeltani evankelisuuksiltani
allative evankelisuudelleni evankelisuuksilleni
essive evankelisuutenani evankelisuuksinani
translative evankelisuudekseni evankelisuuksikseni
abessive evankelisuudettani evankelisuuksittani
instructive — —
comitative — evankelisuuksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative evankelisuutesi evankelisuutesi
accusative nom. evankelisuutesi evankelisuutesi
gen. evankelisuutesi
genitive evankelisuutesi evankelisuuksiesi
partitive evankelisuuttasi evankelisuuksiasi
inessive evankelisuudessasi evankelisuuksissasi
elative evankelisuudestasi evankelisuuksistasi
illative evankelisuuteesi evankelisuuksiisi
adessive evankelisuudellasi evankelisuuksillasi
ablative evankelisuudeltasi evankelisuuksiltasi
allative evankelisuudellesi evankelisuuksillesi
essive evankelisuutenasi evankelisuuksinasi
translative evankelisuudeksesi evankelisuuksiksesi
abessive evankelisuudettasi evankelisuuksittasi
instructive — —
comitative — evankelisuuksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative evankelisuutemme evankelisuutemme
accusative nom. evankelisuutemme evankelisuutemme
gen. evankelisuutemme
genitive evankelisuutemme evankelisuuksiemme
partitive evankelisuuttamme evankelisuuksiamme
inessive evankelisuudessamme evankelisuuksissamme
elative evankelisuudestamme evankelisuuksistamme
illative evankelisuuteemme evankelisuuksiimme
adessive evankelisuudellamme evankelisuuksillamme
ablative evankelisuudeltamme evankelisuuksiltamme
allative evankelisuudellemme evankelisuuksillemme
essive evankelisuutenamme evankelisuuksinamme
translative evankelisuudeksemme evankelisuuksiksemme
abessive evankelisuudettamme evankelisuuksittamme
instructive — —
comitative — evankelisuuksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative evankelisuutenne evankelisuutenne
accusative nom. evankelisuutenne evankelisuutenne
gen. evankelisuutenne
genitive evankelisuutenne evankelisuuksienne
partitive evankelisuuttanne evankelisuuksianne
inessive evankelisuudessanne evankelisuuksissanne
elative evankelisuudestanne evankelisuuksistanne
illative evankelisuuteenne evankelisuuksiinne
adessive evankelisuudellanne evankelisuuksillanne
ablative evankelisuudeltanne evankelisuuksiltanne
allative evankelisuudellenne evankelisuuksillenne
essive evankelisuutenanne evankelisuuksinanne
translative evankelisuudeksenne evankelisuuksiksenne
abessive evankelisuudettanne evankelisuuksittanne
instructive — —
comitative — evankelisuuksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative evankelisuutensa evankelisuutensa
accusative nom. evankelisuutensa evankelisuutensa
gen. evankelisuutensa
genitive evankelisuutensa evankelisuuksiensa
partitive evankelisuuttaan
evankelisuuttansa 		evankelisuuksiaan
evankelisuuksiansa
inessive evankelisuudessaan
evankelisuudessansa 		evankelisuuksissaan
evankelisuuksissansa
elative evankelisuudestaan
evankelisuudestansa 		evankelisuuksistaan
evankelisuuksistansa
illative evankelisuuteensa evankelisuuksiinsa
adessive evankelisuudellaan
evankelisuudellansa 		evankelisuuksillaan
evankelisuuksillansa
ablative evankelisuudeltaan
evankelisuudeltansa 		evankelisuuksiltaan
evankelisuuksiltansa
allative evankelisuudelleen
evankelisuudellensa 		evankelisuuksilleen
evankelisuuksillensa
essive evankelisuutenaan
evankelisuutenansa 		evankelisuuksinaan
evankelisuuksinansa
translative evankelisuudekseen
evankelisuudeksensa 		evankelisuuksikseen
evankelisuuksiksensa
abessive evankelisuudettaan
evankelisuudettansa 		evankelisuuksittaan
evankelisuuksittansa
instructive — —
comitative — evankelisuuksineen
evankelisuuksinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.