frustroitunut

Finnish

Participle

frustroitunut

  1. past active participle of frustroitua

Declension

Inflection of frustroitunut (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative frustroitunut frustroituneet
genitive frustroituneen frustroituneiden
frustroituneitten
partitive frustroitunutta frustroituneita
illative frustroituneeseen frustroituneisiin
frustroituneihin
singular plural
nominative frustroitunut frustroituneet
accusative nom. frustroitunut frustroituneet
gen. frustroituneen
genitive frustroituneen frustroituneiden
frustroituneitten
partitive frustroitunutta frustroituneita
inessive frustroituneessa frustroituneissa
elative frustroituneesta frustroituneista
illative frustroituneeseen frustroituneisiin
frustroituneihin
adessive frustroituneella frustroituneilla
ablative frustroituneelta frustroituneilta
allative frustroituneelle frustroituneille
essive frustroituneena frustroituneina
translative frustroituneeksi frustroituneiksi
abessive frustroituneetta frustroituneitta
instructive — frustroitunein
comitative — frustroituneine
Possessive forms of frustroitunut (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative frustroituneeni frustroituneeni
accusative nom. frustroituneeni frustroituneeni
gen. frustroituneeni
genitive frustroituneeni frustroituneideni
frustroituneitteni
partitive frustroitunuttani frustroituneitani
inessive frustroituneessani frustroituneissani
elative frustroituneestani frustroituneistani
illative frustroituneeseeni frustroituneisiini
frustroituneihini
adessive frustroituneellani frustroituneillani
ablative frustroituneeltani frustroituneiltani
allative frustroituneelleni frustroituneilleni
essive frustroituneenani frustroituneinani
translative frustroituneekseni frustroituneikseni
abessive frustroituneettani frustroituneittani
instructive — —
comitative — frustroituneineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative frustroituneesi frustroituneesi
accusative nom. frustroituneesi frustroituneesi
gen. frustroituneesi
genitive frustroituneesi frustroituneidesi
frustroituneittesi
partitive frustroitunuttasi frustroituneitasi
inessive frustroituneessasi frustroituneissasi
elative frustroituneestasi frustroituneistasi
illative frustroituneeseesi frustroituneisiisi
frustroituneihisi
adessive frustroituneellasi frustroituneillasi
ablative frustroituneeltasi frustroituneiltasi
allative frustroituneellesi frustroituneillesi
essive frustroituneenasi frustroituneinasi
translative frustroituneeksesi frustroituneiksesi
abessive frustroituneettasi frustroituneittasi
instructive — —
comitative — frustroituneinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative frustroituneemme frustroituneemme
accusative nom. frustroituneemme frustroituneemme
gen. frustroituneemme
genitive frustroituneemme frustroituneidemme
frustroituneittemme
partitive frustroitunuttamme frustroituneitamme
inessive frustroituneessamme frustroituneissamme
elative frustroituneestamme frustroituneistamme
illative frustroituneeseemme frustroituneisiimme
frustroituneihimme
adessive frustroituneellamme frustroituneillamme
ablative frustroituneeltamme frustroituneiltamme
allative frustroituneellemme frustroituneillemme
essive frustroituneenamme frustroituneinamme
translative frustroituneeksemme frustroituneiksemme
abessive frustroituneettamme frustroituneittamme
instructive — —
comitative — frustroituneinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative frustroituneenne frustroituneenne
accusative nom. frustroituneenne frustroituneenne
gen. frustroituneenne
genitive frustroituneenne frustroituneidenne
frustroituneittenne
partitive frustroitunuttanne frustroituneitanne
inessive frustroituneessanne frustroituneissanne
elative frustroituneestanne frustroituneistanne
illative frustroituneeseenne frustroituneisiinne
frustroituneihinne
adessive frustroituneellanne frustroituneillanne
ablative frustroituneeltanne frustroituneiltanne
allative frustroituneellenne frustroituneillenne
essive frustroituneenanne frustroituneinanne
translative frustroituneeksenne frustroituneiksenne
abessive frustroituneettanne frustroituneittanne
instructive — —
comitative — frustroituneinenne
third-person possessor
singular plural
nominative frustroituneensa frustroituneensa
accusative nom. frustroituneensa frustroituneensa
gen. frustroituneensa
genitive frustroituneensa frustroituneidensa
frustroituneittensa
partitive frustroitunuttaan
frustroitunuttansa 		frustroituneitaan
frustroituneitansa
inessive frustroituneessaan
frustroituneessansa 		frustroituneissaan
frustroituneissansa
elative frustroituneestaan
frustroituneestansa 		frustroituneistaan
frustroituneistansa
illative frustroituneeseensa frustroituneisiinsa
frustroituneihinsa
adessive frustroituneellaan
frustroituneellansa 		frustroituneillaan
frustroituneillansa
ablative frustroituneeltaan
frustroituneeltansa 		frustroituneiltaan
frustroituneiltansa
allative frustroituneelleen
frustroituneellensa 		frustroituneilleen
frustroituneillensa
essive frustroituneenaan
frustroituneenansa 		frustroituneinaan
frustroituneinansa
translative frustroituneekseen
frustroituneeksensa 		frustroituneikseen
frustroituneiksensa
abessive frustroituneettaan
frustroituneettansa 		frustroituneittaan
frustroituneittansa
instructive — —
comitative — frustroituneineen
frustroituneinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.