häiriköiminen

Finnish

Etymology

häiriköidä +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈhæi̯rikøi̯minen/, [ˈhæi̯riˌk̟ø̞i̯mine̞n]
  • Rhymes: -øiminen
  • Syllabification(key): häi‧ri‧köi‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): häi‧ri‧köi‧mi‧nen

Noun

häiriköiminen

  1. verbal noun of häiriköidä
    1. causing trouble

Declension

Inflection of häiriköiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative häiriköiminen häiriköimiset
genitive häiriköimisen häiriköimisten
häiriköimisien
partitive häiriköimistä häiriköimisiä
illative häiriköimiseen häiriköimisiin
singular plural
nominative häiriköiminen häiriköimiset
accusative nom. häiriköiminen häiriköimiset
gen. häiriköimisen
genitive häiriköimisen häiriköimisten
häiriköimisien
partitive häiriköimistä häiriköimisiä
inessive häiriköimisessä häiriköimisissä
elative häiriköimisestä häiriköimisistä
illative häiriköimiseen häiriköimisiin
adessive häiriköimisellä häiriköimisillä
ablative häiriköimiseltä häiriköimisiltä
allative häiriköimiselle häiriköimisille
essive häiriköimisenä häiriköimisinä
translative häiriköimiseksi häiriköimisiksi
abessive häiriköimisettä häiriköimisittä
instructive — häiriköimisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of häiriköiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative häiriköimiseni häiriköimiseni
accusative nom. häiriköimiseni häiriköimiseni
gen. häiriköimiseni
genitive häiriköimiseni häiriköimisteni
häiriköimisieni
partitive häiriköimistäni häiriköimisiäni
inessive häiriköimisessäni häiriköimisissäni
elative häiriköimisestäni häiriköimisistäni
illative häiriköimiseeni häiriköimisiini
adessive häiriköimiselläni häiriköimisilläni
ablative häiriköimiseltäni häiriköimisiltäni
allative häiriköimiselleni häiriköimisilleni
essive häiriköimisenäni häiriköimisinäni
translative häiriköimisekseni häiriköimisikseni
abessive häiriköimisettäni häiriköimisittäni
instructive — —
comitative — häiriköimisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative häiriköimisesi häiriköimisesi
accusative nom. häiriköimisesi häiriköimisesi
gen. häiriköimisesi
genitive häiriköimisesi häiriköimistesi
häiriköimisiesi
partitive häiriköimistäsi häiriköimisiäsi
inessive häiriköimisessäsi häiriköimisissäsi
elative häiriköimisestäsi häiriköimisistäsi
illative häiriköimiseesi häiriköimisiisi
adessive häiriköimiselläsi häiriköimisilläsi
ablative häiriköimiseltäsi häiriköimisiltäsi
allative häiriköimisellesi häiriköimisillesi
essive häiriköimisenäsi häiriköimisinäsi
translative häiriköimiseksesi häiriköimisiksesi
abessive häiriköimisettäsi häiriköimisittäsi
instructive — —
comitative — häiriköimisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative häiriköimisemme häiriköimisemme
accusative nom. häiriköimisemme häiriköimisemme
gen. häiriköimisemme
genitive häiriköimisemme häiriköimistemme
häiriköimisiemme
partitive häiriköimistämme häiriköimisiämme
inessive häiriköimisessämme häiriköimisissämme
elative häiriköimisestämme häiriköimisistämme
illative häiriköimiseemme häiriköimisiimme
adessive häiriköimisellämme häiriköimisillämme
ablative häiriköimiseltämme häiriköimisiltämme
allative häiriköimisellemme häiriköimisillemme
essive häiriköimisenämme häiriköimisinämme
translative häiriköimiseksemme häiriköimisiksemme
abessive häiriköimisettämme häiriköimisittämme
instructive — —
comitative — häiriköimisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative häiriköimisenne häiriköimisenne
accusative nom. häiriköimisenne häiriköimisenne
gen. häiriköimisenne
genitive häiriköimisenne häiriköimistenne
häiriköimisienne
partitive häiriköimistänne häiriköimisiänne
inessive häiriköimisessänne häiriköimisissänne
elative häiriköimisestänne häiriköimisistänne
illative häiriköimiseenne häiriköimisiinne
adessive häiriköimisellänne häiriköimisillänne
ablative häiriköimiseltänne häiriköimisiltänne
allative häiriköimisellenne häiriköimisillenne
essive häiriköimisenänne häiriköimisinänne
translative häiriköimiseksenne häiriköimisiksenne
abessive häiriköimisettänne häiriköimisittänne
instructive — —
comitative — häiriköimisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative häiriköimisensä häiriköimisensä
accusative nom. häiriköimisensä häiriköimisensä
gen. häiriköimisensä
genitive häiriköimisensä häiriköimistensä
häiriköimisiensä
partitive häiriköimistään
häiriköimistänsä 		häiriköimisiään
häiriköimisiänsä
inessive häiriköimisessään
häiriköimisessänsä 		häiriköimisissään
häiriköimisissänsä
elative häiriköimisestään
häiriköimisestänsä 		häiriköimisistään
häiriköimisistänsä
illative häiriköimiseensä häiriköimisiinsä
adessive häiriköimisellään
häiriköimisellänsä 		häiriköimisillään
häiriköimisillänsä
ablative häiriköimiseltään
häiriköimiseltänsä 		häiriköimisiltään
häiriköimisiltänsä
allative häiriköimiselleen
häiriköimisellensä 		häiriköimisilleen
häiriköimisillensä
essive häiriköimisenään
häiriköimisenänsä 		häiriköimisinään
häiriköimisinänsä
translative häiriköimisekseen
häiriköimiseksensä 		häiriköimisikseen
häiriköimisiksensä
abessive häiriköimisettään
häiriköimisettänsä 		häiriköimisittään
häiriköimisittänsä
instructive — —
comitative — häiriköimisineen
häiriköimisinensä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.