häiritseminen

Finnish

Etymology

häiritä +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈhæi̯ritseminen/, [ˈhæi̯ritˌs̠e̞mine̞n]
  • Rhymes: -eminen
  • Syllabification(key): häi‧rit‧se‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): häi‧rit‧se‧mi‧nen

Noun

häiritseminen

  1. verbal noun of häiritä
    1. disturbing, bothering

Declension

Inflection of häiritseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative häiritseminen häiritsemiset
genitive häiritsemisen häiritsemisten
häiritsemisien
partitive häiritsemistä häiritsemisiä
illative häiritsemiseen häiritsemisiin
singular plural
nominative häiritseminen häiritsemiset
accusative nom. häiritseminen häiritsemiset
gen. häiritsemisen
genitive häiritsemisen häiritsemisten
häiritsemisien
partitive häiritsemistä häiritsemisiä
inessive häiritsemisessä häiritsemisissä
elative häiritsemisestä häiritsemisistä
illative häiritsemiseen häiritsemisiin
adessive häiritsemisellä häiritsemisillä
ablative häiritsemiseltä häiritsemisiltä
allative häiritsemiselle häiritsemisille
essive häiritsemisenä häiritsemisinä
translative häiritsemiseksi häiritsemisiksi
abessive häiritsemisettä häiritsemisittä
instructive — häiritsemisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of häiritseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative häiritsemiseni häiritsemiseni
accusative nom. häiritsemiseni häiritsemiseni
gen. häiritsemiseni
genitive häiritsemiseni häiritsemisteni
häiritsemisieni
partitive häiritsemistäni häiritsemisiäni
inessive häiritsemisessäni häiritsemisissäni
elative häiritsemisestäni häiritsemisistäni
illative häiritsemiseeni häiritsemisiini
adessive häiritsemiselläni häiritsemisilläni
ablative häiritsemiseltäni häiritsemisiltäni
allative häiritsemiselleni häiritsemisilleni
essive häiritsemisenäni häiritsemisinäni
translative häiritsemisekseni häiritsemisikseni
abessive häiritsemisettäni häiritsemisittäni
instructive — —
comitative — häiritsemisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative häiritsemisesi häiritsemisesi
accusative nom. häiritsemisesi häiritsemisesi
gen. häiritsemisesi
genitive häiritsemisesi häiritsemistesi
häiritsemisiesi
partitive häiritsemistäsi häiritsemisiäsi
inessive häiritsemisessäsi häiritsemisissäsi
elative häiritsemisestäsi häiritsemisistäsi
illative häiritsemiseesi häiritsemisiisi
adessive häiritsemiselläsi häiritsemisilläsi
ablative häiritsemiseltäsi häiritsemisiltäsi
allative häiritsemisellesi häiritsemisillesi
essive häiritsemisenäsi häiritsemisinäsi
translative häiritsemiseksesi häiritsemisiksesi
abessive häiritsemisettäsi häiritsemisittäsi
instructive — —
comitative — häiritsemisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative häiritsemisemme häiritsemisemme
accusative nom. häiritsemisemme häiritsemisemme
gen. häiritsemisemme
genitive häiritsemisemme häiritsemistemme
häiritsemisiemme
partitive häiritsemistämme häiritsemisiämme
inessive häiritsemisessämme häiritsemisissämme
elative häiritsemisestämme häiritsemisistämme
illative häiritsemiseemme häiritsemisiimme
adessive häiritsemisellämme häiritsemisillämme
ablative häiritsemiseltämme häiritsemisiltämme
allative häiritsemisellemme häiritsemisillemme
essive häiritsemisenämme häiritsemisinämme
translative häiritsemiseksemme häiritsemisiksemme
abessive häiritsemisettämme häiritsemisittämme
instructive — —
comitative — häiritsemisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative häiritsemisenne häiritsemisenne
accusative nom. häiritsemisenne häiritsemisenne
gen. häiritsemisenne
genitive häiritsemisenne häiritsemistenne
häiritsemisienne
partitive häiritsemistänne häiritsemisiänne
inessive häiritsemisessänne häiritsemisissänne
elative häiritsemisestänne häiritsemisistänne
illative häiritsemiseenne häiritsemisiinne
adessive häiritsemisellänne häiritsemisillänne
ablative häiritsemiseltänne häiritsemisiltänne
allative häiritsemisellenne häiritsemisillenne
essive häiritsemisenänne häiritsemisinänne
translative häiritsemiseksenne häiritsemisiksenne
abessive häiritsemisettänne häiritsemisittänne
instructive — —
comitative — häiritsemisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative häiritsemisensä häiritsemisensä
accusative nom. häiritsemisensä häiritsemisensä
gen. häiritsemisensä
genitive häiritsemisensä häiritsemistensä
häiritsemisiensä
partitive häiritsemistään
häiritsemistänsä 		häiritsemisiään
häiritsemisiänsä
inessive häiritsemisessään
häiritsemisessänsä 		häiritsemisissään
häiritsemisissänsä
elative häiritsemisestään
häiritsemisestänsä 		häiritsemisistään
häiritsemisistänsä
illative häiritsemiseensä häiritsemisiinsä
adessive häiritsemisellään
häiritsemisellänsä 		häiritsemisillään
häiritsemisillänsä
ablative häiritsemiseltään
häiritsemiseltänsä 		häiritsemisiltään
häiritsemisiltänsä
allative häiritsemiselleen
häiritsemisellensä 		häiritsemisilleen
häiritsemisillensä
essive häiritsemisenään
häiritsemisenänsä 		häiritsemisinään
häiritsemisinänsä
translative häiritsemisekseen
häiritsemiseksensä 		häiritsemisikseen
häiritsemisiksensä
abessive häiritsemisettään
häiritsemisettänsä 		häiritsemisittään
häiritsemisittänsä
instructive — —
comitative — häiritsemisineen
häiritsemisinensä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.