hätäilemätön

Finnish

Etymology

hätäillä +‎ -mätön

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈhætæi̯lemætøn/, [ˈhæt̪æi̯ˌle̞mæt̪ø̞n]
  • Rhymes: -emætøn
  • Syllabification(key): hä‧täi‧le‧mä‧tön
  • Hyphenation(key): hä‧täi‧le‧mä‧tön

Adjective

hätäilemätön

  1. unhurried, measured, deliberate

Declension

Inflection of hätäilemätön (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative hätäilemätön hätäilemättömät
genitive hätäilemättömän hätäilemättömien
partitive hätäilemätöntä hätäilemättömiä
illative hätäilemättömään hätäilemättömiin
singular plural
nominative hätäilemätön hätäilemättömät
accusative nom. hätäilemätön hätäilemättömät
gen. hätäilemättömän
genitive hätäilemättömän hätäilemättömien
hätäilemätönten rare
partitive hätäilemätöntä hätäilemättömiä
inessive hätäilemättömässä hätäilemättömissä
elative hätäilemättömästä hätäilemättömistä
illative hätäilemättömään hätäilemättömiin
adessive hätäilemättömällä hätäilemättömillä
ablative hätäilemättömältä hätäilemättömiltä
allative hätäilemättömälle hätäilemättömille
essive hätäilemättömänä hätäilemättöminä
translative hätäilemättömäksi hätäilemättömiksi
abessive hätäilemättömättä hätäilemättömittä
instructive — hätäilemättömin
comitative — hätäilemättömine
Possessive forms of hätäilemätön (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative hätäilemättömäni hätäilemättömäni
accusative nom. hätäilemättömäni hätäilemättömäni
gen. hätäilemättömäni
genitive hätäilemättömäni hätäilemättömieni
hätäilemätönteni rare
partitive hätäilemätöntäni hätäilemättömiäni
inessive hätäilemättömässäni hätäilemättömissäni
elative hätäilemättömästäni hätäilemättömistäni
illative hätäilemättömääni hätäilemättömiini
adessive hätäilemättömälläni hätäilemättömilläni
ablative hätäilemättömältäni hätäilemättömiltäni
allative hätäilemättömälleni hätäilemättömilleni
essive hätäilemättömänäni hätäilemättöminäni
translative hätäilemättömäkseni hätäilemättömikseni
abessive hätäilemättömättäni hätäilemättömittäni
instructive — —
comitative — hätäilemättömineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative hätäilemättömäsi hätäilemättömäsi
accusative nom. hätäilemättömäsi hätäilemättömäsi
gen. hätäilemättömäsi
genitive hätäilemättömäsi hätäilemättömiesi
hätäilemätöntesi rare
partitive hätäilemätöntäsi hätäilemättömiäsi
inessive hätäilemättömässäsi hätäilemättömissäsi
elative hätäilemättömästäsi hätäilemättömistäsi
illative hätäilemättömääsi hätäilemättömiisi
adessive hätäilemättömälläsi hätäilemättömilläsi
ablative hätäilemättömältäsi hätäilemättömiltäsi
allative hätäilemättömällesi hätäilemättömillesi
essive hätäilemättömänäsi hätäilemättöminäsi
translative hätäilemättömäksesi hätäilemättömiksesi
abessive hätäilemättömättäsi hätäilemättömittäsi
instructive — —
comitative — hätäilemättöminesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative hätäilemättömämme hätäilemättömämme
accusative nom. hätäilemättömämme hätäilemättömämme
gen. hätäilemättömämme
genitive hätäilemättömämme hätäilemättömiemme
hätäilemätöntemme rare
partitive hätäilemätöntämme hätäilemättömiämme
inessive hätäilemättömässämme hätäilemättömissämme
elative hätäilemättömästämme hätäilemättömistämme
illative hätäilemättömäämme hätäilemättömiimme
adessive hätäilemättömällämme hätäilemättömillämme
ablative hätäilemättömältämme hätäilemättömiltämme
allative hätäilemättömällemme hätäilemättömillemme
essive hätäilemättömänämme hätäilemättöminämme
translative hätäilemättömäksemme hätäilemättömiksemme
abessive hätäilemättömättämme hätäilemättömittämme
instructive — —
comitative — hätäilemättöminemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative hätäilemättömänne hätäilemättömänne
accusative nom. hätäilemättömänne hätäilemättömänne
gen. hätäilemättömänne
genitive hätäilemättömänne hätäilemättömienne
hätäilemätöntenne rare
partitive hätäilemätöntänne hätäilemättömiänne
inessive hätäilemättömässänne hätäilemättömissänne
elative hätäilemättömästänne hätäilemättömistänne
illative hätäilemättömäänne hätäilemättömiinne
adessive hätäilemättömällänne hätäilemättömillänne
ablative hätäilemättömältänne hätäilemättömiltänne
allative hätäilemättömällenne hätäilemättömillenne
essive hätäilemättömänänne hätäilemättöminänne
translative hätäilemättömäksenne hätäilemättömiksenne
abessive hätäilemättömättänne hätäilemättömittänne
instructive — —
comitative — hätäilemättöminenne
third-person possessor
singular plural
nominative hätäilemättömänsä hätäilemättömänsä
accusative nom. hätäilemättömänsä hätäilemättömänsä
gen. hätäilemättömänsä
genitive hätäilemättömänsä hätäilemättömiensä
hätäilemätöntensä rare
partitive hätäilemätöntään
hätäilemätöntänsä 		hätäilemättömiään
hätäilemättömiänsä
inessive hätäilemättömässään
hätäilemättömässänsä 		hätäilemättömissään
hätäilemättömissänsä
elative hätäilemättömästään
hätäilemättömästänsä 		hätäilemättömistään
hätäilemättömistänsä
illative hätäilemättömäänsä hätäilemättömiinsä
adessive hätäilemättömällään
hätäilemättömällänsä 		hätäilemättömillään
hätäilemättömillänsä
ablative hätäilemättömältään
hätäilemättömältänsä 		hätäilemättömiltään
hätäilemättömiltänsä
allative hätäilemättömälleen
hätäilemättömällensä 		hätäilemättömilleen
hätäilemättömillensä
essive hätäilemättömänään
hätäilemättömänänsä 		hätäilemättöminään
hätäilemättöminänsä
translative hätäilemättömäkseen
hätäilemättömäksensä 		hätäilemättömikseen
hätäilemättömiksensä
abessive hätäilemättömättään
hätäilemättömättänsä 		hätäilemättömittään
hätäilemättömittänsä
instructive — —
comitative — hätäilemättömineen
hätäilemättöminensä

Derived terms

Participle

hätäilemätön

  1. negative participle of hätäillä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.