hätäpuhelin

Finnish

Etymology

hätä +‎ puhelin

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈhætæˌpuhelin/, [ˈhæt̪æˌpuɦe̞lin]
  • Rhymes: -uhelin
  • Syllabification(key): hä‧tä‧pu‧he‧lin
  • Hyphenation(key): hätä‧puhe‧lin

Noun

hätäpuhelin

  1. emergency phone; a phone that can call emergency services for free

Declension

Inflection of hätäpuhelin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative hätäpuhelin hätäpuhelimet
genitive hätäpuhelimen hätäpuhelimien
hätäpuhelinten
partitive hätäpuhelinta hätäpuhelimia
illative hätäpuhelimeen hätäpuhelimiin
singular plural
nominative hätäpuhelin hätäpuhelimet
accusative nom. hätäpuhelin hätäpuhelimet
gen. hätäpuhelimen
genitive hätäpuhelimen hätäpuhelimien
hätäpuhelinten
partitive hätäpuhelinta hätäpuhelimia
inessive hätäpuhelimessa hätäpuhelimissa
elative hätäpuhelimesta hätäpuhelimista
illative hätäpuhelimeen hätäpuhelimiin
adessive hätäpuhelimella hätäpuhelimilla
ablative hätäpuhelimelta hätäpuhelimilta
allative hätäpuhelimelle hätäpuhelimille
essive hätäpuhelimena hätäpuhelimina
translative hätäpuhelimeksi hätäpuhelimiksi
abessive hätäpuhelimetta hätäpuhelimitta
instructive — hätäpuhelimin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of hätäpuhelin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative hätäpuhelimeni hätäpuhelimeni
accusative nom. hätäpuhelimeni hätäpuhelimeni
gen. hätäpuhelimeni
genitive hätäpuhelimeni hätäpuhelimieni
hätäpuhelinteni
partitive hätäpuhelintani hätäpuhelimiani
inessive hätäpuhelimessani hätäpuhelimissani
elative hätäpuhelimestani hätäpuhelimistani
illative hätäpuhelimeeni hätäpuhelimiini
adessive hätäpuhelimellani hätäpuhelimillani
ablative hätäpuhelimeltani hätäpuhelimiltani
allative hätäpuhelimelleni hätäpuhelimilleni
essive hätäpuhelimenani hätäpuheliminani
translative hätäpuhelimekseni hätäpuhelimikseni
abessive hätäpuhelimettani hätäpuhelimittani
instructive — —
comitative — hätäpuhelimineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative hätäpuhelimesi hätäpuhelimesi
accusative nom. hätäpuhelimesi hätäpuhelimesi
gen. hätäpuhelimesi
genitive hätäpuhelimesi hätäpuhelimiesi
hätäpuhelintesi
partitive hätäpuhelintasi hätäpuhelimiasi
inessive hätäpuhelimessasi hätäpuhelimissasi
elative hätäpuhelimestasi hätäpuhelimistasi
illative hätäpuhelimeesi hätäpuhelimiisi
adessive hätäpuhelimellasi hätäpuhelimillasi
ablative hätäpuhelimeltasi hätäpuhelimiltasi
allative hätäpuhelimellesi hätäpuhelimillesi
essive hätäpuhelimenasi hätäpuheliminasi
translative hätäpuhelimeksesi hätäpuhelimiksesi
abessive hätäpuhelimettasi hätäpuhelimittasi
instructive — —
comitative — hätäpuheliminesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative hätäpuhelimemme hätäpuhelimemme
accusative nom. hätäpuhelimemme hätäpuhelimemme
gen. hätäpuhelimemme
genitive hätäpuhelimemme hätäpuhelimiemme
hätäpuhelintemme
partitive hätäpuhelintamme hätäpuhelimiamme
inessive hätäpuhelimessamme hätäpuhelimissamme
elative hätäpuhelimestamme hätäpuhelimistamme
illative hätäpuhelimeemme hätäpuhelimiimme
adessive hätäpuhelimellamme hätäpuhelimillamme
ablative hätäpuhelimeltamme hätäpuhelimiltamme
allative hätäpuhelimellemme hätäpuhelimillemme
essive hätäpuhelimenamme hätäpuheliminamme
translative hätäpuhelimeksemme hätäpuhelimiksemme
abessive hätäpuhelimettamme hätäpuhelimittamme
instructive — —
comitative — hätäpuheliminemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative hätäpuhelimenne hätäpuhelimenne
accusative nom. hätäpuhelimenne hätäpuhelimenne
gen. hätäpuhelimenne
genitive hätäpuhelimenne hätäpuhelimienne
hätäpuhelintenne
partitive hätäpuhelintanne hätäpuhelimianne
inessive hätäpuhelimessanne hätäpuhelimissanne
elative hätäpuhelimestanne hätäpuhelimistanne
illative hätäpuhelimeenne hätäpuhelimiinne
adessive hätäpuhelimellanne hätäpuhelimillanne
ablative hätäpuhelimeltanne hätäpuhelimiltanne
allative hätäpuhelimellenne hätäpuhelimillenne
essive hätäpuhelimenanne hätäpuheliminanne
translative hätäpuhelimeksenne hätäpuhelimiksenne
abessive hätäpuhelimettanne hätäpuhelimittanne
instructive — —
comitative — hätäpuheliminenne
third-person possessor
singular plural
nominative hätäpuhelimensa hätäpuhelimensa
accusative nom. hätäpuhelimensa hätäpuhelimensa
gen. hätäpuhelimensa
genitive hätäpuhelimensa hätäpuhelimiensa
hätäpuhelintensa
partitive hätäpuhelintaan
hätäpuhelintansa 		hätäpuhelimiaan
hätäpuhelimiansa
inessive hätäpuhelimessaan
hätäpuhelimessansa 		hätäpuhelimissaan
hätäpuhelimissansa
elative hätäpuhelimestaan
hätäpuhelimestansa 		hätäpuhelimistaan
hätäpuhelimistansa
illative hätäpuhelimeensa hätäpuhelimiinsa
adessive hätäpuhelimellaan
hätäpuhelimellansa 		hätäpuhelimillaan
hätäpuhelimillansa
ablative hätäpuhelimeltaan
hätäpuhelimeltansa 		hätäpuhelimiltaan
hätäpuhelimiltansa
allative hätäpuhelimelleen
hätäpuhelimellensa 		hätäpuhelimilleen
hätäpuhelimillensa
essive hätäpuhelimenaan
hätäpuhelimenansa 		hätäpuheliminaan
hätäpuheliminansa
translative hätäpuhelimekseen
hätäpuhelimeksensa 		hätäpuhelimikseen
hätäpuhelimiksensa
abessive hätäpuhelimettaan
hätäpuhelimettansa 		hätäpuhelimittaan
hätäpuhelimittansa
instructive — —
comitative — hätäpuhelimineen
hätäpuheliminensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.