Finnish
Etymology
Sound-symbolic; variants include hönttä, hönttö.[1]
Pronunciation
- IPA(key): /ˈhøntːi/, [ˈhø̞n̪t̪ːi]
- Rhymes: -øntːi
- Syllabification(key): hönt‧ti
- Hyphenation(key): hönt‧ti
Adjective
höntti (colloquial)
- absent-minded, slow; silly (of a person)
Declension
| Inflection of höntti (Kotus type 5*C/risti, tt-t gradation)
|
| nominative
|
höntti
|
höntit
|
| genitive
|
höntin
|
hönttien
|
| partitive
|
hönttiä
|
hönttejä
|
| illative
|
hönttiin
|
höntteihin
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
höntti
|
höntit
|
| accusative
|
nom.
|
höntti
|
höntit
|
| gen.
|
höntin
|
| genitive
|
höntin
|
hönttien
|
| partitive
|
hönttiä
|
hönttejä
|
| inessive
|
höntissä
|
hönteissä
|
| elative
|
höntistä
|
hönteistä
|
| illative
|
hönttiin
|
höntteihin
|
| adessive
|
höntillä
|
hönteillä
|
| ablative
|
höntiltä
|
hönteiltä
|
| allative
|
höntille
|
hönteille
|
| essive
|
hönttinä
|
höntteinä
|
| translative
|
höntiksi
|
hönteiksi
|
| abessive
|
höntittä
|
hönteittä
|
| instructive
|
—
|
höntein
|
| comitative
|
See the possessive forms below.
|
| first-person singular possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
hönttini
|
hönttini
|
| accusative
|
nom.
|
hönttini
|
hönttini
|
| gen.
|
hönttini
|
| genitive
|
hönttini
|
hönttieni
|
| partitive
|
hönttiäni
|
hönttejäni
|
| inessive
|
höntissäni
|
hönteissäni
|
| elative
|
höntistäni
|
hönteistäni
|
| illative
|
hönttiini
|
höntteihini
|
| adessive
|
höntilläni
|
hönteilläni
|
| ablative
|
höntiltäni
|
hönteiltäni
|
| allative
|
höntilleni
|
hönteilleni
|
| essive
|
hönttinäni
|
höntteinäni
|
| translative
|
höntikseni
|
hönteikseni
|
| abessive
|
höntittäni
|
hönteittäni
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
höntteineni
|
| second-person singular possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
hönttisi
|
hönttisi
|
| accusative
|
nom.
|
hönttisi
|
hönttisi
|
| gen.
|
hönttisi
|
| genitive
|
hönttisi
|
hönttiesi
|
| partitive
|
hönttiäsi
|
hönttejäsi
|
| inessive
|
höntissäsi
|
hönteissäsi
|
| elative
|
höntistäsi
|
hönteistäsi
|
| illative
|
hönttiisi
|
höntteihisi
|
| adessive
|
höntilläsi
|
hönteilläsi
|
| ablative
|
höntiltäsi
|
hönteiltäsi
|
| allative
|
höntillesi
|
hönteillesi
|
| essive
|
hönttinäsi
|
höntteinäsi
|
| translative
|
höntiksesi
|
hönteiksesi
|
| abessive
|
höntittäsi
|
hönteittäsi
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
höntteinesi
|
| first-person plural possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
hönttimme
|
hönttimme
|
| accusative
|
nom.
|
hönttimme
|
hönttimme
|
| gen.
|
hönttimme
|
| genitive
|
hönttimme
|
hönttiemme
|
| partitive
|
hönttiämme
|
hönttejämme
|
| inessive
|
höntissämme
|
hönteissämme
|
| elative
|
höntistämme
|
hönteistämme
|
| illative
|
hönttiimme
|
höntteihimme
|
| adessive
|
höntillämme
|
hönteillämme
|
| ablative
|
höntiltämme
|
hönteiltämme
|
| allative
|
höntillemme
|
hönteillemme
|
| essive
|
hönttinämme
|
höntteinämme
|
| translative
|
höntiksemme
|
hönteiksemme
|
| abessive
|
höntittämme
|
hönteittämme
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
höntteinemme
|
| second-person plural possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
hönttinne
|
hönttinne
|
| accusative
|
nom.
|
hönttinne
|
hönttinne
|
| gen.
|
hönttinne
|
| genitive
|
hönttinne
|
hönttienne
|
| partitive
|
hönttiänne
|
hönttejänne
|
| inessive
|
höntissänne
|
hönteissänne
|
| elative
|
höntistänne
|
hönteistänne
|
| illative
|
hönttiinne
|
höntteihinne
|
| adessive
|
höntillänne
|
hönteillänne
|
| ablative
|
höntiltänne
|
hönteiltänne
|
| allative
|
höntillenne
|
hönteillenne
|
| essive
|
hönttinänne
|
höntteinänne
|
| translative
|
höntiksenne
|
hönteiksenne
|
| abessive
|
höntittänne
|
hönteittänne
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
höntteinenne
|
| third-person possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
hönttinsä
|
hönttinsä
|
| accusative
|
nom.
|
hönttinsä
|
hönttinsä
|
| gen.
|
hönttinsä
|
| genitive
|
hönttinsä
|
hönttiensä
|
| partitive
|
hönttiään
hönttiänsä
|
hönttejään
hönttejänsä
|
| inessive
|
höntissään
höntissänsä
|
hönteissään
hönteissänsä
|
| elative
|
höntistään
höntistänsä
|
hönteistään
hönteistänsä
|
| illative
|
hönttiinsä
|
höntteihinsä
|
| adessive
|
höntillään
höntillänsä
|
hönteillään
hönteillänsä
|
| ablative
|
höntiltään
höntiltänsä
|
hönteiltään
hönteiltänsä
|
| allative
|
höntilleen
höntillensä
|
hönteilleen
hönteillensä
|
| essive
|
hönttinään
hönttinänsä
|
höntteinään
höntteinänsä
|
| translative
|
höntikseen
höntiksensä
|
hönteikseen
hönteiksensä
|
| abessive
|
höntittään
höntittänsä
|
hönteittään
hönteittänsä
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
höntteineen
höntteinensä
|
|
Noun
höntti (colloquial)
- silly, slow person; simpleton
Declension
| Inflection of höntti (Kotus type 5*C/risti, tt-t gradation)
|
| nominative
|
höntti
|
höntit
|
| genitive
|
höntin
|
hönttien
|
| partitive
|
hönttiä
|
hönttejä
|
| illative
|
hönttiin
|
höntteihin
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
höntti
|
höntit
|
| accusative
|
nom.
|
höntti
|
höntit
|
| gen.
|
höntin
|
| genitive
|
höntin
|
hönttien
|
| partitive
|
hönttiä
|
hönttejä
|
| inessive
|
höntissä
|
hönteissä
|
| elative
|
höntistä
|
hönteistä
|
| illative
|
hönttiin
|
höntteihin
|
| adessive
|
höntillä
|
hönteillä
|
| ablative
|
höntiltä
|
hönteiltä
|
| allative
|
höntille
|
hönteille
|
| essive
|
hönttinä
|
höntteinä
|
| translative
|
höntiksi
|
hönteiksi
|
| abessive
|
höntittä
|
hönteittä
|
| instructive
|
—
|
höntein
|
| comitative
|
See the possessive forms below.
|
| first-person singular possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
hönttini
|
hönttini
|
| accusative
|
nom.
|
hönttini
|
hönttini
|
| gen.
|
hönttini
|
| genitive
|
hönttini
|
hönttieni
|
| partitive
|
hönttiäni
|
hönttejäni
|
| inessive
|
höntissäni
|
hönteissäni
|
| elative
|
höntistäni
|
hönteistäni
|
| illative
|
hönttiini
|
höntteihini
|
| adessive
|
höntilläni
|
hönteilläni
|
| ablative
|
höntiltäni
|
hönteiltäni
|
| allative
|
höntilleni
|
hönteilleni
|
| essive
|
hönttinäni
|
höntteinäni
|
| translative
|
höntikseni
|
hönteikseni
|
| abessive
|
höntittäni
|
hönteittäni
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
höntteineni
|
| second-person singular possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
hönttisi
|
hönttisi
|
| accusative
|
nom.
|
hönttisi
|
hönttisi
|
| gen.
|
hönttisi
|
| genitive
|
hönttisi
|
hönttiesi
|
| partitive
|
hönttiäsi
|
hönttejäsi
|
| inessive
|
höntissäsi
|
hönteissäsi
|
| elative
|
höntistäsi
|
hönteistäsi
|
| illative
|
hönttiisi
|
höntteihisi
|
| adessive
|
höntilläsi
|
hönteilläsi
|
| ablative
|
höntiltäsi
|
hönteiltäsi
|
| allative
|
höntillesi
|
hönteillesi
|
| essive
|
hönttinäsi
|
höntteinäsi
|
| translative
|
höntiksesi
|
hönteiksesi
|
| abessive
|
höntittäsi
|
hönteittäsi
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
höntteinesi
|
| first-person plural possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
hönttimme
|
hönttimme
|
| accusative
|
nom.
|
hönttimme
|
hönttimme
|
| gen.
|
hönttimme
|
| genitive
|
hönttimme
|
hönttiemme
|
| partitive
|
hönttiämme
|
hönttejämme
|
| inessive
|
höntissämme
|
hönteissämme
|
| elative
|
höntistämme
|
hönteistämme
|
| illative
|
hönttiimme
|
höntteihimme
|
| adessive
|
höntillämme
|
hönteillämme
|
| ablative
|
höntiltämme
|
hönteiltämme
|
| allative
|
höntillemme
|
hönteillemme
|
| essive
|
hönttinämme
|
höntteinämme
|
| translative
|
höntiksemme
|
hönteiksemme
|
| abessive
|
höntittämme
|
hönteittämme
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
höntteinemme
|
| second-person plural possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
hönttinne
|
hönttinne
|
| accusative
|
nom.
|
hönttinne
|
hönttinne
|
| gen.
|
hönttinne
|
| genitive
|
hönttinne
|
hönttienne
|
| partitive
|
hönttiänne
|
hönttejänne
|
| inessive
|
höntissänne
|
hönteissänne
|
| elative
|
höntistänne
|
hönteistänne
|
| illative
|
hönttiinne
|
höntteihinne
|
| adessive
|
höntillänne
|
hönteillänne
|
| ablative
|
höntiltänne
|
hönteiltänne
|
| allative
|
höntillenne
|
hönteillenne
|
| essive
|
hönttinänne
|
höntteinänne
|
| translative
|
höntiksenne
|
hönteiksenne
|
| abessive
|
höntittänne
|
hönteittänne
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
höntteinenne
|
| third-person possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
hönttinsä
|
hönttinsä
|
| accusative
|
nom.
|
hönttinsä
|
hönttinsä
|
| gen.
|
hönttinsä
|
| genitive
|
hönttinsä
|
hönttiensä
|
| partitive
|
hönttiään
hönttiänsä
|
hönttejään
hönttejänsä
|
| inessive
|
höntissään
höntissänsä
|
hönteissään
hönteissänsä
|
| elative
|
höntistään
höntistänsä
|
hönteistään
hönteistänsä
|
| illative
|
hönttiinsä
|
höntteihinsä
|
| adessive
|
höntillään
höntillänsä
|
hönteillään
hönteillänsä
|
| ablative
|
höntiltään
höntiltänsä
|
hönteiltään
hönteiltänsä
|
| allative
|
höntilleen
höntillensä
|
hönteilleen
hönteillensä
|
| essive
|
hönttinään
hönttinänsä
|
höntteinään
höntteinänsä
|
| translative
|
höntikseen
höntiksensä
|
hönteikseen
hönteiksensä
|
| abessive
|
höntittään
höntittänsä
|
hönteittään
hönteittänsä
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
höntteineen
höntteinensä
|
|
References
- ^ Itkonen, Erkki, Kulonen, Ulla-Maija, editors (1992–2000), Suomen sanojen alkuperä [The Origin of Finnish Words][1] (in Finnish) (online version; note: also includes other etymological sources; this source is labeled "SSA 1992–2000"), Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN
Further reading