hankautuminen

Finnish

Etymology

hankautua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈhɑŋkɑu̯tuminen/, [ˈhɑ̝ŋkɑ̝u̯ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): han‧kau‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): han‧kau‧tu‧mi‧nen

Noun

hankautuminen

  1. verbal noun of hankautua
    1. getting rubbed

Declension

Inflection of hankautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative hankautuminen hankautumiset
genitive hankautumisen hankautumisten
hankautumisien
partitive hankautumista hankautumisia
illative hankautumiseen hankautumisiin
singular plural
nominative hankautuminen hankautumiset
accusative nom. hankautuminen hankautumiset
gen. hankautumisen
genitive hankautumisen hankautumisten
hankautumisien
partitive hankautumista hankautumisia
inessive hankautumisessa hankautumisissa
elative hankautumisesta hankautumisista
illative hankautumiseen hankautumisiin
adessive hankautumisella hankautumisilla
ablative hankautumiselta hankautumisilta
allative hankautumiselle hankautumisille
essive hankautumisena hankautumisina
translative hankautumiseksi hankautumisiksi
abessive hankautumisetta hankautumisitta
instructive — hankautumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of hankautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative hankautumiseni hankautumiseni
accusative nom. hankautumiseni hankautumiseni
gen. hankautumiseni
genitive hankautumiseni hankautumisteni
hankautumisieni
partitive hankautumistani hankautumisiani
inessive hankautumisessani hankautumisissani
elative hankautumisestani hankautumisistani
illative hankautumiseeni hankautumisiini
adessive hankautumisellani hankautumisillani
ablative hankautumiseltani hankautumisiltani
allative hankautumiselleni hankautumisilleni
essive hankautumisenani hankautumisinani
translative hankautumisekseni hankautumisikseni
abessive hankautumisettani hankautumisittani
instructive — —
comitative — hankautumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative hankautumisesi hankautumisesi
accusative nom. hankautumisesi hankautumisesi
gen. hankautumisesi
genitive hankautumisesi hankautumistesi
hankautumisiesi
partitive hankautumistasi hankautumisiasi
inessive hankautumisessasi hankautumisissasi
elative hankautumisestasi hankautumisistasi
illative hankautumiseesi hankautumisiisi
adessive hankautumisellasi hankautumisillasi
ablative hankautumiseltasi hankautumisiltasi
allative hankautumisellesi hankautumisillesi
essive hankautumisenasi hankautumisinasi
translative hankautumiseksesi hankautumisiksesi
abessive hankautumisettasi hankautumisittasi
instructive — —
comitative — hankautumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative hankautumisemme hankautumisemme
accusative nom. hankautumisemme hankautumisemme
gen. hankautumisemme
genitive hankautumisemme hankautumistemme
hankautumisiemme
partitive hankautumistamme hankautumisiamme
inessive hankautumisessamme hankautumisissamme
elative hankautumisestamme hankautumisistamme
illative hankautumiseemme hankautumisiimme
adessive hankautumisellamme hankautumisillamme
ablative hankautumiseltamme hankautumisiltamme
allative hankautumisellemme hankautumisillemme
essive hankautumisenamme hankautumisinamme
translative hankautumiseksemme hankautumisiksemme
abessive hankautumisettamme hankautumisittamme
instructive — —
comitative — hankautumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative hankautumisenne hankautumisenne
accusative nom. hankautumisenne hankautumisenne
gen. hankautumisenne
genitive hankautumisenne hankautumistenne
hankautumisienne
partitive hankautumistanne hankautumisianne
inessive hankautumisessanne hankautumisissanne
elative hankautumisestanne hankautumisistanne
illative hankautumiseenne hankautumisiinne
adessive hankautumisellanne hankautumisillanne
ablative hankautumiseltanne hankautumisiltanne
allative hankautumisellenne hankautumisillenne
essive hankautumisenanne hankautumisinanne
translative hankautumiseksenne hankautumisiksenne
abessive hankautumisettanne hankautumisittanne
instructive — —
comitative — hankautumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative hankautumisensa hankautumisensa
accusative nom. hankautumisensa hankautumisensa
gen. hankautumisensa
genitive hankautumisensa hankautumistensa
hankautumisiensa
partitive hankautumistaan
hankautumistansa 		hankautumisiaan
hankautumisiansa
inessive hankautumisessaan
hankautumisessansa 		hankautumisissaan
hankautumisissansa
elative hankautumisestaan
hankautumisestansa 		hankautumisistaan
hankautumisistansa
illative hankautumiseensa hankautumisiinsa
adessive hankautumisellaan
hankautumisellansa 		hankautumisillaan
hankautumisillansa
ablative hankautumiseltaan
hankautumiseltansa 		hankautumisiltaan
hankautumisiltansa
allative hankautumiselleen
hankautumisellensa 		hankautumisilleen
hankautumisillensa
essive hankautumisenaan
hankautumisenansa 		hankautumisinaan
hankautumisinansa
translative hankautumisekseen
hankautumiseksensa 		hankautumisikseen
hankautumisiksensa
abessive hankautumisettaan
hankautumisettansa 		hankautumisittaan
hankautumisittansa
instructive — —
comitative — hankautumisineen
hankautumisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.