harkitseminen

Finnish

Etymology

harkita +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈhɑrkitseminen/, [ˈhɑ̝rk̟itˌs̠e̞mine̞n]
  • Rhymes: -eminen
  • Syllabification(key): har‧kit‧se‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): har‧kit‧se‧mi‧nen

Noun

harkitseminen

  1. verbal noun of harkita
    1. deliberating, considering, pondering

Declension

Inflection of harkitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative harkitseminen harkitsemiset
genitive harkitsemisen harkitsemisten
harkitsemisien
partitive harkitsemista harkitsemisia
illative harkitsemiseen harkitsemisiin
singular plural
nominative harkitseminen harkitsemiset
accusative nom. harkitseminen harkitsemiset
gen. harkitsemisen
genitive harkitsemisen harkitsemisten
harkitsemisien
partitive harkitsemista harkitsemisia
inessive harkitsemisessa harkitsemisissa
elative harkitsemisesta harkitsemisista
illative harkitsemiseen harkitsemisiin
adessive harkitsemisella harkitsemisilla
ablative harkitsemiselta harkitsemisilta
allative harkitsemiselle harkitsemisille
essive harkitsemisena harkitsemisina
translative harkitsemiseksi harkitsemisiksi
abessive harkitsemisetta harkitsemisitta
instructive — harkitsemisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of harkitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative harkitsemiseni harkitsemiseni
accusative nom. harkitsemiseni harkitsemiseni
gen. harkitsemiseni
genitive harkitsemiseni harkitsemisteni
harkitsemisieni
partitive harkitsemistani harkitsemisiani
inessive harkitsemisessani harkitsemisissani
elative harkitsemisestani harkitsemisistani
illative harkitsemiseeni harkitsemisiini
adessive harkitsemisellani harkitsemisillani
ablative harkitsemiseltani harkitsemisiltani
allative harkitsemiselleni harkitsemisilleni
essive harkitsemisenani harkitsemisinani
translative harkitsemisekseni harkitsemisikseni
abessive harkitsemisettani harkitsemisittani
instructive — —
comitative — harkitsemisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative harkitsemisesi harkitsemisesi
accusative nom. harkitsemisesi harkitsemisesi
gen. harkitsemisesi
genitive harkitsemisesi harkitsemistesi
harkitsemisiesi
partitive harkitsemistasi harkitsemisiasi
inessive harkitsemisessasi harkitsemisissasi
elative harkitsemisestasi harkitsemisistasi
illative harkitsemiseesi harkitsemisiisi
adessive harkitsemisellasi harkitsemisillasi
ablative harkitsemiseltasi harkitsemisiltasi
allative harkitsemisellesi harkitsemisillesi
essive harkitsemisenasi harkitsemisinasi
translative harkitsemiseksesi harkitsemisiksesi
abessive harkitsemisettasi harkitsemisittasi
instructive — —
comitative — harkitsemisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative harkitsemisemme harkitsemisemme
accusative nom. harkitsemisemme harkitsemisemme
gen. harkitsemisemme
genitive harkitsemisemme harkitsemistemme
harkitsemisiemme
partitive harkitsemistamme harkitsemisiamme
inessive harkitsemisessamme harkitsemisissamme
elative harkitsemisestamme harkitsemisistamme
illative harkitsemiseemme harkitsemisiimme
adessive harkitsemisellamme harkitsemisillamme
ablative harkitsemiseltamme harkitsemisiltamme
allative harkitsemisellemme harkitsemisillemme
essive harkitsemisenamme harkitsemisinamme
translative harkitsemiseksemme harkitsemisiksemme
abessive harkitsemisettamme harkitsemisittamme
instructive — —
comitative — harkitsemisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative harkitsemisenne harkitsemisenne
accusative nom. harkitsemisenne harkitsemisenne
gen. harkitsemisenne
genitive harkitsemisenne harkitsemistenne
harkitsemisienne
partitive harkitsemistanne harkitsemisianne
inessive harkitsemisessanne harkitsemisissanne
elative harkitsemisestanne harkitsemisistanne
illative harkitsemiseenne harkitsemisiinne
adessive harkitsemisellanne harkitsemisillanne
ablative harkitsemiseltanne harkitsemisiltanne
allative harkitsemisellenne harkitsemisillenne
essive harkitsemisenanne harkitsemisinanne
translative harkitsemiseksenne harkitsemisiksenne
abessive harkitsemisettanne harkitsemisittanne
instructive — —
comitative — harkitsemisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative harkitsemisensa harkitsemisensa
accusative nom. harkitsemisensa harkitsemisensa
gen. harkitsemisensa
genitive harkitsemisensa harkitsemistensa
harkitsemisiensa
partitive harkitsemistaan
harkitsemistansa 		harkitsemisiaan
harkitsemisiansa
inessive harkitsemisessaan
harkitsemisessansa 		harkitsemisissaan
harkitsemisissansa
elative harkitsemisestaan
harkitsemisestansa 		harkitsemisistaan
harkitsemisistansa
illative harkitsemiseensa harkitsemisiinsa
adessive harkitsemisellaan
harkitsemisellansa 		harkitsemisillaan
harkitsemisillansa
ablative harkitsemiseltaan
harkitsemiseltansa 		harkitsemisiltaan
harkitsemisiltansa
allative harkitsemiselleen
harkitsemisellensa 		harkitsemisilleen
harkitsemisillensa
essive harkitsemisenaan
harkitsemisenansa 		harkitsemisinaan
harkitsemisinansa
translative harkitsemisekseen
harkitsemiseksensa 		harkitsemisikseen
harkitsemisiksensa
abessive harkitsemisettaan
harkitsemisettansa 		harkitsemisittaan
harkitsemisittansa
instructive — —
comitative — harkitsemisineen
harkitsemisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.