harmoniikka

Finnish

Etymology

harmonia +‎ -iikka

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈhɑrmoniːkːɑ/, [ˈhɑ̝rmo̞ˌniːkːɑ̝]
  • Rhymes: -iːkːɑ
  • Syllabification(key): har‧mo‧niik‧ka
  • Hyphenation(key): har‧mo‧niik‧ka

Noun

harmoniikka

  1. harmonics (science of musical sounds)

Declension

Inflection of harmoniikka (Kotus type 14*A/solakka, kk-k gradation)
nominative harmoniikka harmoniikat
genitive harmoniikan harmoniikoiden
harmoniikoitten
harmoniikkojen
partitive harmoniikkaa harmoniikoita
harmoniikkoja
illative harmoniikkaan harmoniikoihin
harmoniikkoihin
singular plural
nominative harmoniikka harmoniikat
accusative nom. harmoniikka harmoniikat
gen. harmoniikan
genitive harmoniikan harmoniikoiden
harmoniikoitten
harmoniikkojen
harmoniikkain rare
partitive harmoniikkaa harmoniikoita
harmoniikkoja
inessive harmoniikassa harmoniikoissa
elative harmoniikasta harmoniikoista
illative harmoniikkaan harmoniikoihin
harmoniikkoihin
adessive harmoniikalla harmoniikoilla
ablative harmoniikalta harmoniikoilta
allative harmoniikalle harmoniikoille
essive harmoniikkana harmoniikkoina
translative harmoniikaksi harmoniikoiksi
abessive harmoniikatta harmoniikoitta
instructive — harmoniikoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of harmoniikka (Kotus type 14*A/solakka, kk-k gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative harmoniikkani harmoniikkani
accusative nom. harmoniikkani harmoniikkani
gen. harmoniikkani
genitive harmoniikkani harmoniikoideni
harmoniikoitteni
harmoniikkojeni
harmoniikkaini rare
partitive harmoniikkaani harmoniikoitani
harmoniikkojani
inessive harmoniikassani harmoniikoissani
elative harmoniikastani harmoniikoistani
illative harmoniikkaani harmoniikoihini
harmoniikkoihini
adessive harmoniikallani harmoniikoillani
ablative harmoniikaltani harmoniikoiltani
allative harmoniikalleni harmoniikoilleni
essive harmoniikkanani harmoniikkoinani
translative harmoniikakseni harmoniikoikseni
abessive harmoniikattani harmoniikoittani
instructive — —
comitative — harmoniikkoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative harmoniikkasi harmoniikkasi
accusative nom. harmoniikkasi harmoniikkasi
gen. harmoniikkasi
genitive harmoniikkasi harmoniikoidesi
harmoniikoittesi
harmoniikkojesi
harmoniikkaisi rare
partitive harmoniikkaasi harmoniikoitasi
harmoniikkojasi
inessive harmoniikassasi harmoniikoissasi
elative harmoniikastasi harmoniikoistasi
illative harmoniikkaasi harmoniikoihisi
harmoniikkoihisi
adessive harmoniikallasi harmoniikoillasi
ablative harmoniikaltasi harmoniikoiltasi
allative harmoniikallesi harmoniikoillesi
essive harmoniikkanasi harmoniikkoinasi
translative harmoniikaksesi harmoniikoiksesi
abessive harmoniikattasi harmoniikoittasi
instructive — —
comitative — harmoniikkoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative harmoniikkamme harmoniikkamme
accusative nom. harmoniikkamme harmoniikkamme
gen. harmoniikkamme
genitive harmoniikkamme harmoniikoidemme
harmoniikoittemme
harmoniikkojemme
harmoniikkaimme rare
partitive harmoniikkaamme harmoniikoitamme
harmoniikkojamme
inessive harmoniikassamme harmoniikoissamme
elative harmoniikastamme harmoniikoistamme
illative harmoniikkaamme harmoniikoihimme
harmoniikkoihimme
adessive harmoniikallamme harmoniikoillamme
ablative harmoniikaltamme harmoniikoiltamme
allative harmoniikallemme harmoniikoillemme
essive harmoniikkanamme harmoniikkoinamme
translative harmoniikaksemme harmoniikoiksemme
abessive harmoniikattamme harmoniikoittamme
instructive — —
comitative — harmoniikkoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative harmoniikkanne harmoniikkanne
accusative nom. harmoniikkanne harmoniikkanne
gen. harmoniikkanne
genitive harmoniikkanne harmoniikoidenne
harmoniikoittenne
harmoniikkojenne
harmoniikkainne rare
partitive harmoniikkaanne harmoniikoitanne
harmoniikkojanne
inessive harmoniikassanne harmoniikoissanne
elative harmoniikastanne harmoniikoistanne
illative harmoniikkaanne harmoniikoihinne
harmoniikkoihinne
adessive harmoniikallanne harmoniikoillanne
ablative harmoniikaltanne harmoniikoiltanne
allative harmoniikallenne harmoniikoillenne
essive harmoniikkananne harmoniikkoinanne
translative harmoniikaksenne harmoniikoiksenne
abessive harmoniikattanne harmoniikoittanne
instructive — —
comitative — harmoniikkoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative harmoniikkansa harmoniikkansa
accusative nom. harmoniikkansa harmoniikkansa
gen. harmoniikkansa
genitive harmoniikkansa harmoniikoidensa
harmoniikoittensa
harmoniikkojensa
harmoniikkainsa rare
partitive harmoniikkaansa harmoniikoitaan
harmoniikkojaan
harmoniikoitansa
harmoniikkojansa
inessive harmoniikassaan
harmoniikassansa 		harmoniikoissaan
harmoniikoissansa
elative harmoniikastaan
harmoniikastansa 		harmoniikoistaan
harmoniikoistansa
illative harmoniikkaansa harmoniikoihinsa
harmoniikkoihinsa
adessive harmoniikallaan
harmoniikallansa 		harmoniikoillaan
harmoniikoillansa
ablative harmoniikaltaan
harmoniikaltansa 		harmoniikoiltaan
harmoniikoiltansa
allative harmoniikalleen
harmoniikallensa 		harmoniikoilleen
harmoniikoillensa
essive harmoniikkanaan
harmoniikkanansa 		harmoniikkoinaan
harmoniikkoinansa
translative harmoniikakseen
harmoniikaksensa 		harmoniikoikseen
harmoniikoiksensa
abessive harmoniikattaan
harmoniikattansa 		harmoniikoittaan
harmoniikoittansa
instructive — —
comitative — harmoniikkoineen
harmoniikkoinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.