harsuuntuminen

Finnish

Etymology

harsuuntua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈhɑrsuːntuminen/, [ˈhɑ̝rs̠uːn̪ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): har‧suun‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): har‧suun‧tu‧mi‧nen

Noun

harsuuntuminen

  1. verbal noun of harsuuntua
    1. unraveling

Declension

Inflection of harsuuntuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative harsuuntuminen harsuuntumiset
genitive harsuuntumisen harsuuntumisten
harsuuntumisien
partitive harsuuntumista harsuuntumisia
illative harsuuntumiseen harsuuntumisiin
singular plural
nominative harsuuntuminen harsuuntumiset
accusative nom. harsuuntuminen harsuuntumiset
gen. harsuuntumisen
genitive harsuuntumisen harsuuntumisten
harsuuntumisien
partitive harsuuntumista harsuuntumisia
inessive harsuuntumisessa harsuuntumisissa
elative harsuuntumisesta harsuuntumisista
illative harsuuntumiseen harsuuntumisiin
adessive harsuuntumisella harsuuntumisilla
ablative harsuuntumiselta harsuuntumisilta
allative harsuuntumiselle harsuuntumisille
essive harsuuntumisena harsuuntumisina
translative harsuuntumiseksi harsuuntumisiksi
abessive harsuuntumisetta harsuuntumisitta
instructive — harsuuntumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of harsuuntuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative harsuuntumiseni harsuuntumiseni
accusative nom. harsuuntumiseni harsuuntumiseni
gen. harsuuntumiseni
genitive harsuuntumiseni harsuuntumisteni
harsuuntumisieni
partitive harsuuntumistani harsuuntumisiani
inessive harsuuntumisessani harsuuntumisissani
elative harsuuntumisestani harsuuntumisistani
illative harsuuntumiseeni harsuuntumisiini
adessive harsuuntumisellani harsuuntumisillani
ablative harsuuntumiseltani harsuuntumisiltani
allative harsuuntumiselleni harsuuntumisilleni
essive harsuuntumisenani harsuuntumisinani
translative harsuuntumisekseni harsuuntumisikseni
abessive harsuuntumisettani harsuuntumisittani
instructive — —
comitative — harsuuntumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative harsuuntumisesi harsuuntumisesi
accusative nom. harsuuntumisesi harsuuntumisesi
gen. harsuuntumisesi
genitive harsuuntumisesi harsuuntumistesi
harsuuntumisiesi
partitive harsuuntumistasi harsuuntumisiasi
inessive harsuuntumisessasi harsuuntumisissasi
elative harsuuntumisestasi harsuuntumisistasi
illative harsuuntumiseesi harsuuntumisiisi
adessive harsuuntumisellasi harsuuntumisillasi
ablative harsuuntumiseltasi harsuuntumisiltasi
allative harsuuntumisellesi harsuuntumisillesi
essive harsuuntumisenasi harsuuntumisinasi
translative harsuuntumiseksesi harsuuntumisiksesi
abessive harsuuntumisettasi harsuuntumisittasi
instructive — —
comitative — harsuuntumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative harsuuntumisemme harsuuntumisemme
accusative nom. harsuuntumisemme harsuuntumisemme
gen. harsuuntumisemme
genitive harsuuntumisemme harsuuntumistemme
harsuuntumisiemme
partitive harsuuntumistamme harsuuntumisiamme
inessive harsuuntumisessamme harsuuntumisissamme
elative harsuuntumisestamme harsuuntumisistamme
illative harsuuntumiseemme harsuuntumisiimme
adessive harsuuntumisellamme harsuuntumisillamme
ablative harsuuntumiseltamme harsuuntumisiltamme
allative harsuuntumisellemme harsuuntumisillemme
essive harsuuntumisenamme harsuuntumisinamme
translative harsuuntumiseksemme harsuuntumisiksemme
abessive harsuuntumisettamme harsuuntumisittamme
instructive — —
comitative — harsuuntumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative harsuuntumisenne harsuuntumisenne
accusative nom. harsuuntumisenne harsuuntumisenne
gen. harsuuntumisenne
genitive harsuuntumisenne harsuuntumistenne
harsuuntumisienne
partitive harsuuntumistanne harsuuntumisianne
inessive harsuuntumisessanne harsuuntumisissanne
elative harsuuntumisestanne harsuuntumisistanne
illative harsuuntumiseenne harsuuntumisiinne
adessive harsuuntumisellanne harsuuntumisillanne
ablative harsuuntumiseltanne harsuuntumisiltanne
allative harsuuntumisellenne harsuuntumisillenne
essive harsuuntumisenanne harsuuntumisinanne
translative harsuuntumiseksenne harsuuntumisiksenne
abessive harsuuntumisettanne harsuuntumisittanne
instructive — —
comitative — harsuuntumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative harsuuntumisensa harsuuntumisensa
accusative nom. harsuuntumisensa harsuuntumisensa
gen. harsuuntumisensa
genitive harsuuntumisensa harsuuntumistensa
harsuuntumisiensa
partitive harsuuntumistaan
harsuuntumistansa 		harsuuntumisiaan
harsuuntumisiansa
inessive harsuuntumisessaan
harsuuntumisessansa 		harsuuntumisissaan
harsuuntumisissansa
elative harsuuntumisestaan
harsuuntumisestansa 		harsuuntumisistaan
harsuuntumisistansa
illative harsuuntumiseensa harsuuntumisiinsa
adessive harsuuntumisellaan
harsuuntumisellansa 		harsuuntumisillaan
harsuuntumisillansa
ablative harsuuntumiseltaan
harsuuntumiseltansa 		harsuuntumisiltaan
harsuuntumisiltansa
allative harsuuntumiselleen
harsuuntumisellensa 		harsuuntumisilleen
harsuuntumisillensa
essive harsuuntumisenaan
harsuuntumisenansa 		harsuuntumisinaan
harsuuntumisinansa
translative harsuuntumisekseen
harsuuntumiseksensa 		harsuuntumisikseen
harsuuntumisiksensa
abessive harsuuntumisettaan
harsuuntumisettansa 		harsuuntumisittaan
harsuuntumisittansa
instructive — —
comitative — harsuuntumisineen
harsuuntumisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.