heikennellä

Finnish

Etymology

heikentää +‎ -ellä (frequentative aspect)

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈhei̯kenːelːæˣ/, [ˈhe̞i̯k̟e̞nˌne̞lːæ(ʔ)]
  • Rhymes: -elːæ
  • Syllabification(key): hei‧ken‧nel‧lä
  • Hyphenation(key): hei‧ken‧nel‧lä

Verb

heikennellä

  1. (transitive) frequentative of heikentää (“to weaken”)

Conjugation

Inflection of heikennellä (Kotus type 67*J/tulla, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. heikentelen en heikentele 1st sing. olen heikennellyt en ole heikennellyt
2nd sing. heikentelet et heikentele 2nd sing. olet heikennellyt et ole heikennellyt
3rd sing. heikentelee ei heikentele 3rd sing. on heikennellyt ei ole heikennellyt
1st plur. heikentelemme emme heikentele 1st plur. olemme heikennelleet emme ole heikennelleet
2nd plur. heikentelette ette heikentele 2nd plur. olette heikennelleet ette ole heikennelleet
3rd plur. heikentelevät eivät heikentele 3rd plur. ovat heikennelleet eivät ole heikennelleet
passive heikennellään ei heikennellä passive on heikennelty ei ole heikennelty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. heikentelin en heikennellyt 1st sing. olin heikennellyt en ollut heikennellyt
2nd sing. heikentelit et heikennellyt 2nd sing. olit heikennellyt et ollut heikennellyt
3rd sing. heikenteli ei heikennellyt 3rd sing. oli heikennellyt ei ollut heikennellyt
1st plur. heikentelimme emme heikennelleet 1st plur. olimme heikennelleet emme olleet heikennelleet
2nd plur. heikentelitte ette heikennelleet 2nd plur. olitte heikennelleet ette olleet heikennelleet
3rd plur. heikentelivät eivät heikennelleet 3rd plur. olivat heikennelleet eivät olleet heikennelleet
passive heikenneltiin ei heikennelty passive oli heikennelty ei ollut heikennelty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. heikentelisin en heikentelisi 1st sing. olisin heikennellyt en olisi heikennellyt
2nd sing. heikentelisit et heikentelisi 2nd sing. olisit heikennellyt et olisi heikennellyt
3rd sing. heikentelisi ei heikentelisi 3rd sing. olisi heikennellyt ei olisi heikennellyt
1st plur. heikentelisimme emme heikentelisi 1st plur. olisimme heikennelleet emme olisi heikennelleet
2nd plur. heikentelisitte ette heikentelisi 2nd plur. olisitte heikennelleet ette olisi heikennelleet
3rd plur. heikentelisivät eivät heikentelisi 3rd plur. olisivat heikennelleet eivät olisi heikennelleet
passive heikenneltäisiin ei heikenneltäisi passive olisi heikennelty ei olisi heikennelty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. heikentele älä heikentele 2nd sing. — —
3rd sing. heikennelköön älköön heikennelkö 3rd sing. olkoon heikennellyt älköön olko heikennellyt
1st plur. heikennelkäämme älkäämme heikennelkö 1st plur. — —
2nd plur. heikennelkää älkää heikennelkö 2nd plur. — —
3rd plur. heikennelkööt älkööt heikennelkö 3rd plur. olkoot heikennelleet älkööt olko heikennelleet
passive heikenneltäköön älköön heikenneltäkö passive olkoon heikennelty älköön olko heikennelty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. heikennellen en heikennelle 1st sing. lienen heikennellyt en liene heikennellyt
2nd sing. heikennellet et heikennelle 2nd sing. lienet heikennellyt et liene heikennellyt
3rd sing. heikennellee ei heikennelle 3rd sing. lienee heikennellyt ei liene heikennellyt
1st plur. heikennellemme emme heikennelle 1st plur. lienemme heikennelleet emme liene heikennelleet
2nd plur. heikennellette ette heikennelle 2nd plur. lienette heikennelleet ette liene heikennelleet
3rd plur. heikennellevät eivät heikennelle 3rd plur. lienevät heikennelleet eivät liene heikennelleet
passive heikenneltäneen ei heikenneltäne passive lienee heikennelty ei liene heikennelty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st heikennellä present heikentelevä heikenneltävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st heikennelläkseni heikennelläksemme
2nd heikennelläksesi heikennelläksenne
3rd heikennelläkseen
heikennelläksensä
past heikennellyt heikennelty
2nd inessive2 heikennellessä heikenneltäessä agent4 heikentelemä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st heikennellessäni heikennellessämme
2nd heikennellessäsi heikennellessänne
3rd heikennellessään
heikennellessänsä
negative heikentelemätön
instructive heikennellen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive heikentelemässä —
elative heikentelemästä —
illative heikentelemään —
adessive heikentelemällä —
abessive heikentelemättä —
instructive heikentelemän heikenneltämän
4th3 verbal noun heikenteleminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st heikentelemäisilläni heikentelemäisillämme
2nd heikentelemäisilläsi heikentelemäisillänne
3rd heikentelemäisillään
heikentelemäisillänsä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.