heilauttaminen

Finnish

Etymology

heilauttaa +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈhei̯lɑutːɑminen/, [ˈhe̞i̯lɑ̝ˌut̪ːɑ̝ˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): hei‧la‧ut‧ta‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): hei‧la‧ut‧ta‧mi‧nen

Noun

heilauttaminen

  1. verbal noun of heilauttaa
    1. swinging once (causing something to swing once)

Declension

Inflection of heilauttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative heilauttaminen heilauttamiset
genitive heilauttamisen heilauttamisten
heilauttamisien
partitive heilauttamista heilauttamisia
illative heilauttamiseen heilauttamisiin
singular plural
nominative heilauttaminen heilauttamiset
accusative nom. heilauttaminen heilauttamiset
gen. heilauttamisen
genitive heilauttamisen heilauttamisten
heilauttamisien
partitive heilauttamista heilauttamisia
inessive heilauttamisessa heilauttamisissa
elative heilauttamisesta heilauttamisista
illative heilauttamiseen heilauttamisiin
adessive heilauttamisella heilauttamisilla
ablative heilauttamiselta heilauttamisilta
allative heilauttamiselle heilauttamisille
essive heilauttamisena heilauttamisina
translative heilauttamiseksi heilauttamisiksi
abessive heilauttamisetta heilauttamisitta
instructive — heilauttamisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of heilauttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative heilauttamiseni heilauttamiseni
accusative nom. heilauttamiseni heilauttamiseni
gen. heilauttamiseni
genitive heilauttamiseni heilauttamisteni
heilauttamisieni
partitive heilauttamistani heilauttamisiani
inessive heilauttamisessani heilauttamisissani
elative heilauttamisestani heilauttamisistani
illative heilauttamiseeni heilauttamisiini
adessive heilauttamisellani heilauttamisillani
ablative heilauttamiseltani heilauttamisiltani
allative heilauttamiselleni heilauttamisilleni
essive heilauttamisenani heilauttamisinani
translative heilauttamisekseni heilauttamisikseni
abessive heilauttamisettani heilauttamisittani
instructive — —
comitative — heilauttamisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative heilauttamisesi heilauttamisesi
accusative nom. heilauttamisesi heilauttamisesi
gen. heilauttamisesi
genitive heilauttamisesi heilauttamistesi
heilauttamisiesi
partitive heilauttamistasi heilauttamisiasi
inessive heilauttamisessasi heilauttamisissasi
elative heilauttamisestasi heilauttamisistasi
illative heilauttamiseesi heilauttamisiisi
adessive heilauttamisellasi heilauttamisillasi
ablative heilauttamiseltasi heilauttamisiltasi
allative heilauttamisellesi heilauttamisillesi
essive heilauttamisenasi heilauttamisinasi
translative heilauttamiseksesi heilauttamisiksesi
abessive heilauttamisettasi heilauttamisittasi
instructive — —
comitative — heilauttamisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative heilauttamisemme heilauttamisemme
accusative nom. heilauttamisemme heilauttamisemme
gen. heilauttamisemme
genitive heilauttamisemme heilauttamistemme
heilauttamisiemme
partitive heilauttamistamme heilauttamisiamme
inessive heilauttamisessamme heilauttamisissamme
elative heilauttamisestamme heilauttamisistamme
illative heilauttamiseemme heilauttamisiimme
adessive heilauttamisellamme heilauttamisillamme
ablative heilauttamiseltamme heilauttamisiltamme
allative heilauttamisellemme heilauttamisillemme
essive heilauttamisenamme heilauttamisinamme
translative heilauttamiseksemme heilauttamisiksemme
abessive heilauttamisettamme heilauttamisittamme
instructive — —
comitative — heilauttamisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative heilauttamisenne heilauttamisenne
accusative nom. heilauttamisenne heilauttamisenne
gen. heilauttamisenne
genitive heilauttamisenne heilauttamistenne
heilauttamisienne
partitive heilauttamistanne heilauttamisianne
inessive heilauttamisessanne heilauttamisissanne
elative heilauttamisestanne heilauttamisistanne
illative heilauttamiseenne heilauttamisiinne
adessive heilauttamisellanne heilauttamisillanne
ablative heilauttamiseltanne heilauttamisiltanne
allative heilauttamisellenne heilauttamisillenne
essive heilauttamisenanne heilauttamisinanne
translative heilauttamiseksenne heilauttamisiksenne
abessive heilauttamisettanne heilauttamisittanne
instructive — —
comitative — heilauttamisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative heilauttamisensa heilauttamisensa
accusative nom. heilauttamisensa heilauttamisensa
gen. heilauttamisensa
genitive heilauttamisensa heilauttamistensa
heilauttamisiensa
partitive heilauttamistaan
heilauttamistansa 		heilauttamisiaan
heilauttamisiansa
inessive heilauttamisessaan
heilauttamisessansa 		heilauttamisissaan
heilauttamisissansa
elative heilauttamisestaan
heilauttamisestansa 		heilauttamisistaan
heilauttamisistansa
illative heilauttamiseensa heilauttamisiinsa
adessive heilauttamisellaan
heilauttamisellansa 		heilauttamisillaan
heilauttamisillansa
ablative heilauttamiseltaan
heilauttamiseltansa 		heilauttamisiltaan
heilauttamisiltansa
allative heilauttamiselleen
heilauttamisellensa 		heilauttamisilleen
heilauttamisillensa
essive heilauttamisenaan
heilauttamisenansa 		heilauttamisinaan
heilauttamisinansa
translative heilauttamisekseen
heilauttamiseksensa 		heilauttamisikseen
heilauttamisiksensa
abessive heilauttamisettaan
heilauttamisettansa 		heilauttamisittaan
heilauttamisittansa
instructive — —
comitative — heilauttamisineen
heilauttamisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.