Finnish
Etymology
helppo (“easy”) + työ (“work”) + -inen (“-ous”)
Pronunciation
- IPA(key): /ˈhelpːoˌtøi̯nen/, [ˈhe̞lpːo̞ˌt̪ø̞i̯ne̞n]
- Rhymes: -øinen
- Syllabification(key): help‧po‧töi‧nen
- Hyphenation(key): helppo‧töinen
Adjective
helppotöinen (comparative helppotöisempi or helpompitöinen, superlative helppotöisin)
- easy, that requires little skill or effort
Tehtäväni yhdistyksen puheenjohtajana on helppotöinen.- My position as chairman of the association doesn't require much work.
Declension
| Inflection of helppotöinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
|
| nominative
|
helppotöinen
|
helppotöiset
|
| genitive
|
helppotöisen
|
helppotöisten
helppotöisien
|
| partitive
|
helppotöistä
|
helppotöisiä
|
| illative
|
helppotöiseen
|
helppotöisiin
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
helppotöinen
|
helppotöiset
|
| accusative
|
nom.
|
helppotöinen
|
helppotöiset
|
| gen.
|
helppotöisen
|
| genitive
|
helppotöisen
|
helppotöisten
helppotöisien
|
| partitive
|
helppotöistä
|
helppotöisiä
|
| inessive
|
helppotöisessä
|
helppotöisissä
|
| elative
|
helppotöisestä
|
helppotöisistä
|
| illative
|
helppotöiseen
|
helppotöisiin
|
| adessive
|
helppotöisellä
|
helppotöisillä
|
| ablative
|
helppotöiseltä
|
helppotöisiltä
|
| allative
|
helppotöiselle
|
helppotöisille
|
| essive
|
helppotöisenä
|
helppotöisinä
|
| translative
|
helppotöiseksi
|
helppotöisiksi
|
| abessive
|
helppotöisettä
|
helppotöisittä
|
| instructive
|
—
|
helppotöisin
|
| comitative
|
— |
helppotöisine
|
| Rare. Only used with substantive adjectives.
|
| first-person singular possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
helppotöiseni
|
helppotöiseni
|
| accusative
|
nom.
|
helppotöiseni
|
helppotöiseni
|
| gen.
|
helppotöiseni
|
| genitive
|
helppotöiseni
|
helppotöisteni
helppotöisieni
|
| partitive
|
helppotöistäni
|
helppotöisiäni
|
| inessive
|
helppotöisessäni
|
helppotöisissäni
|
| elative
|
helppotöisestäni
|
helppotöisistäni
|
| illative
|
helppotöiseeni
|
helppotöisiini
|
| adessive
|
helppotöiselläni
|
helppotöisilläni
|
| ablative
|
helppotöiseltäni
|
helppotöisiltäni
|
| allative
|
helppotöiselleni
|
helppotöisilleni
|
| essive
|
helppotöisenäni
|
helppotöisinäni
|
| translative
|
helppotöisekseni
|
helppotöisikseni
|
| abessive
|
helppotöisettäni
|
helppotöisittäni
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
helppotöisineni
|
| second-person singular possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
helppotöisesi
|
helppotöisesi
|
| accusative
|
nom.
|
helppotöisesi
|
helppotöisesi
|
| gen.
|
helppotöisesi
|
| genitive
|
helppotöisesi
|
helppotöistesi
helppotöisiesi
|
| partitive
|
helppotöistäsi
|
helppotöisiäsi
|
| inessive
|
helppotöisessäsi
|
helppotöisissäsi
|
| elative
|
helppotöisestäsi
|
helppotöisistäsi
|
| illative
|
helppotöiseesi
|
helppotöisiisi
|
| adessive
|
helppotöiselläsi
|
helppotöisilläsi
|
| ablative
|
helppotöiseltäsi
|
helppotöisiltäsi
|
| allative
|
helppotöisellesi
|
helppotöisillesi
|
| essive
|
helppotöisenäsi
|
helppotöisinäsi
|
| translative
|
helppotöiseksesi
|
helppotöisiksesi
|
| abessive
|
helppotöisettäsi
|
helppotöisittäsi
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
helppotöisinesi
|
| first-person plural possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
helppotöisemme
|
helppotöisemme
|
| accusative
|
nom.
|
helppotöisemme
|
helppotöisemme
|
| gen.
|
helppotöisemme
|
| genitive
|
helppotöisemme
|
helppotöistemme
helppotöisiemme
|
| partitive
|
helppotöistämme
|
helppotöisiämme
|
| inessive
|
helppotöisessämme
|
helppotöisissämme
|
| elative
|
helppotöisestämme
|
helppotöisistämme
|
| illative
|
helppotöiseemme
|
helppotöisiimme
|
| adessive
|
helppotöisellämme
|
helppotöisillämme
|
| ablative
|
helppotöiseltämme
|
helppotöisiltämme
|
| allative
|
helppotöisellemme
|
helppotöisillemme
|
| essive
|
helppotöisenämme
|
helppotöisinämme
|
| translative
|
helppotöiseksemme
|
helppotöisiksemme
|
| abessive
|
helppotöisettämme
|
helppotöisittämme
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
helppotöisinemme
|
| second-person plural possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
helppotöisenne
|
helppotöisenne
|
| accusative
|
nom.
|
helppotöisenne
|
helppotöisenne
|
| gen.
|
helppotöisenne
|
| genitive
|
helppotöisenne
|
helppotöistenne
helppotöisienne
|
| partitive
|
helppotöistänne
|
helppotöisiänne
|
| inessive
|
helppotöisessänne
|
helppotöisissänne
|
| elative
|
helppotöisestänne
|
helppotöisistänne
|
| illative
|
helppotöiseenne
|
helppotöisiinne
|
| adessive
|
helppotöisellänne
|
helppotöisillänne
|
| ablative
|
helppotöiseltänne
|
helppotöisiltänne
|
| allative
|
helppotöisellenne
|
helppotöisillenne
|
| essive
|
helppotöisenänne
|
helppotöisinänne
|
| translative
|
helppotöiseksenne
|
helppotöisiksenne
|
| abessive
|
helppotöisettänne
|
helppotöisittänne
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
helppotöisinenne
|
| third-person possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
helppotöisensä
|
helppotöisensä
|
| accusative
|
nom.
|
helppotöisensä
|
helppotöisensä
|
| gen.
|
helppotöisensä
|
| genitive
|
helppotöisensä
|
helppotöistensä
helppotöisiensä
|
| partitive
|
helppotöistään
helppotöistänsä
|
helppotöisiään
helppotöisiänsä
|
| inessive
|
helppotöisessään
helppotöisessänsä
|
helppotöisissään
helppotöisissänsä
|
| elative
|
helppotöisestään
helppotöisestänsä
|
helppotöisistään
helppotöisistänsä
|
| illative
|
helppotöiseensä
|
helppotöisiinsä
|
| adessive
|
helppotöisellään
helppotöisellänsä
|
helppotöisillään
helppotöisillänsä
|
| ablative
|
helppotöiseltään
helppotöiseltänsä
|
helppotöisiltään
helppotöisiltänsä
|
| allative
|
helppotöiselleen
helppotöisellensä
|
helppotöisilleen
helppotöisillensä
|
| essive
|
helppotöisenään
helppotöisenänsä
|
helppotöisinään
helppotöisinänsä
|
| translative
|
helppotöisekseen
helppotöiseksensä
|
helppotöisikseen
helppotöisiksensä
|
| abessive
|
helppotöisettään
helppotöisettänsä
|
helppotöisittään
helppotöisittänsä
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
helppotöisineen
helppotöisinensä
|
|
Derived terms
Further reading