humaltuminen

Finnish

Etymology

humaltua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈhumɑltuminen/, [ˈhumɑ̝l̪ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): hu‧mal‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): hu‧mal‧tu‧mi‧nen

Noun

humaltuminen

  1. verbal noun of humaltua
    1. getting drunk, becoming intoxicated

Declension

Inflection of humaltuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative humaltuminen humaltumiset
genitive humaltumisen humaltumisten
humaltumisien
partitive humaltumista humaltumisia
illative humaltumiseen humaltumisiin
singular plural
nominative humaltuminen humaltumiset
accusative nom. humaltuminen humaltumiset
gen. humaltumisen
genitive humaltumisen humaltumisten
humaltumisien
partitive humaltumista humaltumisia
inessive humaltumisessa humaltumisissa
elative humaltumisesta humaltumisista
illative humaltumiseen humaltumisiin
adessive humaltumisella humaltumisilla
ablative humaltumiselta humaltumisilta
allative humaltumiselle humaltumisille
essive humaltumisena humaltumisina
translative humaltumiseksi humaltumisiksi
abessive humaltumisetta humaltumisitta
instructive — humaltumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of humaltuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative humaltumiseni humaltumiseni
accusative nom. humaltumiseni humaltumiseni
gen. humaltumiseni
genitive humaltumiseni humaltumisteni
humaltumisieni
partitive humaltumistani humaltumisiani
inessive humaltumisessani humaltumisissani
elative humaltumisestani humaltumisistani
illative humaltumiseeni humaltumisiini
adessive humaltumisellani humaltumisillani
ablative humaltumiseltani humaltumisiltani
allative humaltumiselleni humaltumisilleni
essive humaltumisenani humaltumisinani
translative humaltumisekseni humaltumisikseni
abessive humaltumisettani humaltumisittani
instructive — —
comitative — humaltumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative humaltumisesi humaltumisesi
accusative nom. humaltumisesi humaltumisesi
gen. humaltumisesi
genitive humaltumisesi humaltumistesi
humaltumisiesi
partitive humaltumistasi humaltumisiasi
inessive humaltumisessasi humaltumisissasi
elative humaltumisestasi humaltumisistasi
illative humaltumiseesi humaltumisiisi
adessive humaltumisellasi humaltumisillasi
ablative humaltumiseltasi humaltumisiltasi
allative humaltumisellesi humaltumisillesi
essive humaltumisenasi humaltumisinasi
translative humaltumiseksesi humaltumisiksesi
abessive humaltumisettasi humaltumisittasi
instructive — —
comitative — humaltumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative humaltumisemme humaltumisemme
accusative nom. humaltumisemme humaltumisemme
gen. humaltumisemme
genitive humaltumisemme humaltumistemme
humaltumisiemme
partitive humaltumistamme humaltumisiamme
inessive humaltumisessamme humaltumisissamme
elative humaltumisestamme humaltumisistamme
illative humaltumiseemme humaltumisiimme
adessive humaltumisellamme humaltumisillamme
ablative humaltumiseltamme humaltumisiltamme
allative humaltumisellemme humaltumisillemme
essive humaltumisenamme humaltumisinamme
translative humaltumiseksemme humaltumisiksemme
abessive humaltumisettamme humaltumisittamme
instructive — —
comitative — humaltumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative humaltumisenne humaltumisenne
accusative nom. humaltumisenne humaltumisenne
gen. humaltumisenne
genitive humaltumisenne humaltumistenne
humaltumisienne
partitive humaltumistanne humaltumisianne
inessive humaltumisessanne humaltumisissanne
elative humaltumisestanne humaltumisistanne
illative humaltumiseenne humaltumisiinne
adessive humaltumisellanne humaltumisillanne
ablative humaltumiseltanne humaltumisiltanne
allative humaltumisellenne humaltumisillenne
essive humaltumisenanne humaltumisinanne
translative humaltumiseksenne humaltumisiksenne
abessive humaltumisettanne humaltumisittanne
instructive — —
comitative — humaltumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative humaltumisensa humaltumisensa
accusative nom. humaltumisensa humaltumisensa
gen. humaltumisensa
genitive humaltumisensa humaltumistensa
humaltumisiensa
partitive humaltumistaan
humaltumistansa 		humaltumisiaan
humaltumisiansa
inessive humaltumisessaan
humaltumisessansa 		humaltumisissaan
humaltumisissansa
elative humaltumisestaan
humaltumisestansa 		humaltumisistaan
humaltumisistansa
illative humaltumiseensa humaltumisiinsa
adessive humaltumisellaan
humaltumisellansa 		humaltumisillaan
humaltumisillansa
ablative humaltumiseltaan
humaltumiseltansa 		humaltumisiltaan
humaltumisiltansa
allative humaltumiselleen
humaltumisellensa 		humaltumisilleen
humaltumisillensa
essive humaltumisenaan
humaltumisenansa 		humaltumisinaan
humaltumisinansa
translative humaltumisekseen
humaltumiseksensa 		humaltumisikseen
humaltumisiksensa
abessive humaltumisettaan
humaltumisettansa 		humaltumisittaan
humaltumisittansa
instructive — —
comitative — humaltumisineen
humaltumisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.