hurmaantuminen

Finnish

Etymology

hurmaantua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈhurmɑːntuminen/, [ˈhurmɑ̝ːn̪ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): hur‧maan‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): hur‧maan‧tu‧mi‧nen

Noun

hurmaantuminen

  1. verbal noun of hurmaantua
    1. the process of becoming charmed

Declension

Inflection of hurmaantuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative hurmaantuminen hurmaantumiset
genitive hurmaantumisen hurmaantumisten
hurmaantumisien
partitive hurmaantumista hurmaantumisia
illative hurmaantumiseen hurmaantumisiin
singular plural
nominative hurmaantuminen hurmaantumiset
accusative nom. hurmaantuminen hurmaantumiset
gen. hurmaantumisen
genitive hurmaantumisen hurmaantumisten
hurmaantumisien
partitive hurmaantumista hurmaantumisia
inessive hurmaantumisessa hurmaantumisissa
elative hurmaantumisesta hurmaantumisista
illative hurmaantumiseen hurmaantumisiin
adessive hurmaantumisella hurmaantumisilla
ablative hurmaantumiselta hurmaantumisilta
allative hurmaantumiselle hurmaantumisille
essive hurmaantumisena hurmaantumisina
translative hurmaantumiseksi hurmaantumisiksi
abessive hurmaantumisetta hurmaantumisitta
instructive — hurmaantumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of hurmaantuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative hurmaantumiseni hurmaantumiseni
accusative nom. hurmaantumiseni hurmaantumiseni
gen. hurmaantumiseni
genitive hurmaantumiseni hurmaantumisteni
hurmaantumisieni
partitive hurmaantumistani hurmaantumisiani
inessive hurmaantumisessani hurmaantumisissani
elative hurmaantumisestani hurmaantumisistani
illative hurmaantumiseeni hurmaantumisiini
adessive hurmaantumisellani hurmaantumisillani
ablative hurmaantumiseltani hurmaantumisiltani
allative hurmaantumiselleni hurmaantumisilleni
essive hurmaantumisenani hurmaantumisinani
translative hurmaantumisekseni hurmaantumisikseni
abessive hurmaantumisettani hurmaantumisittani
instructive — —
comitative — hurmaantumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative hurmaantumisesi hurmaantumisesi
accusative nom. hurmaantumisesi hurmaantumisesi
gen. hurmaantumisesi
genitive hurmaantumisesi hurmaantumistesi
hurmaantumisiesi
partitive hurmaantumistasi hurmaantumisiasi
inessive hurmaantumisessasi hurmaantumisissasi
elative hurmaantumisestasi hurmaantumisistasi
illative hurmaantumiseesi hurmaantumisiisi
adessive hurmaantumisellasi hurmaantumisillasi
ablative hurmaantumiseltasi hurmaantumisiltasi
allative hurmaantumisellesi hurmaantumisillesi
essive hurmaantumisenasi hurmaantumisinasi
translative hurmaantumiseksesi hurmaantumisiksesi
abessive hurmaantumisettasi hurmaantumisittasi
instructive — —
comitative — hurmaantumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative hurmaantumisemme hurmaantumisemme
accusative nom. hurmaantumisemme hurmaantumisemme
gen. hurmaantumisemme
genitive hurmaantumisemme hurmaantumistemme
hurmaantumisiemme
partitive hurmaantumistamme hurmaantumisiamme
inessive hurmaantumisessamme hurmaantumisissamme
elative hurmaantumisestamme hurmaantumisistamme
illative hurmaantumiseemme hurmaantumisiimme
adessive hurmaantumisellamme hurmaantumisillamme
ablative hurmaantumiseltamme hurmaantumisiltamme
allative hurmaantumisellemme hurmaantumisillemme
essive hurmaantumisenamme hurmaantumisinamme
translative hurmaantumiseksemme hurmaantumisiksemme
abessive hurmaantumisettamme hurmaantumisittamme
instructive — —
comitative — hurmaantumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative hurmaantumisenne hurmaantumisenne
accusative nom. hurmaantumisenne hurmaantumisenne
gen. hurmaantumisenne
genitive hurmaantumisenne hurmaantumistenne
hurmaantumisienne
partitive hurmaantumistanne hurmaantumisianne
inessive hurmaantumisessanne hurmaantumisissanne
elative hurmaantumisestanne hurmaantumisistanne
illative hurmaantumiseenne hurmaantumisiinne
adessive hurmaantumisellanne hurmaantumisillanne
ablative hurmaantumiseltanne hurmaantumisiltanne
allative hurmaantumisellenne hurmaantumisillenne
essive hurmaantumisenanne hurmaantumisinanne
translative hurmaantumiseksenne hurmaantumisiksenne
abessive hurmaantumisettanne hurmaantumisittanne
instructive — —
comitative — hurmaantumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative hurmaantumisensa hurmaantumisensa
accusative nom. hurmaantumisensa hurmaantumisensa
gen. hurmaantumisensa
genitive hurmaantumisensa hurmaantumistensa
hurmaantumisiensa
partitive hurmaantumistaan
hurmaantumistansa 		hurmaantumisiaan
hurmaantumisiansa
inessive hurmaantumisessaan
hurmaantumisessansa 		hurmaantumisissaan
hurmaantumisissansa
elative hurmaantumisestaan
hurmaantumisestansa 		hurmaantumisistaan
hurmaantumisistansa
illative hurmaantumiseensa hurmaantumisiinsa
adessive hurmaantumisellaan
hurmaantumisellansa 		hurmaantumisillaan
hurmaantumisillansa
ablative hurmaantumiseltaan
hurmaantumiseltansa 		hurmaantumisiltaan
hurmaantumisiltansa
allative hurmaantumiselleen
hurmaantumisellensa 		hurmaantumisilleen
hurmaantumisillensa
essive hurmaantumisenaan
hurmaantumisenansa 		hurmaantumisinaan
hurmaantumisinansa
translative hurmaantumisekseen
hurmaantumiseksensa 		hurmaantumisikseen
hurmaantumisiksensa
abessive hurmaantumisettaan
hurmaantumisettansa 		hurmaantumisittaan
hurmaantumisittansa
instructive — —
comitative — hurmaantumisineen
hurmaantumisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.