third-person possessor
|
|
singular
|
plural
|
nominative
|
ihmeolentonsa
|
ihmeolentonsa
|
accusative
|
nom.
|
ihmeolentonsa
|
ihmeolentonsa
|
gen.
|
ihmeolentonsa
|
genitive
|
ihmeolentonsa
|
ihmeolentojensa
|
partitive
|
ihmeolentoaan ihmeolentoansa
|
ihmeolentojaan ihmeolentojansa
|
inessive
|
ihmeolennossaan ihmeolennossansa
|
ihmeolennoissaan ihmeolennoissansa
|
elative
|
ihmeolennostaan ihmeolennostansa
|
ihmeolennoistaan ihmeolennoistansa
|
illative
|
ihmeolentoonsa
|
ihmeolentoihinsa
|
adessive
|
ihmeolennollaan ihmeolennollansa
|
ihmeolennoillaan ihmeolennoillansa
|
ablative
|
ihmeolennoltaan ihmeolennoltansa
|
ihmeolennoiltaan ihmeolennoiltansa
|
allative
|
ihmeolennolleen ihmeolennollensa
|
ihmeolennoilleen ihmeolennoillensa
|
essive
|
ihmeolentonaan ihmeolentonansa
|
ihmeolentoinaan ihmeolentoinansa
|
translative
|
ihmeolennokseen ihmeolennoksensa
|
ihmeolennoikseen ihmeolennoiksensa
|
abessive
|
ihmeolennottaan ihmeolennottansa
|
ihmeolennoittaan ihmeolennoittansa
|
instructive
|
—
|
—
|
comitative
|
— |
ihmeolentoineen ihmeolentoinensa
|